Kunnallinen teurastamo aloitti toimintansa Turussa 1957 ja lopetti 1980 (kaupungin arkisto: http://www.wam.fi/public/default.aspx?contentid=4825&nodeid=6653).

• Vuosi      Pönttöjä
• 2004       109
• 2005       307
• 2006       299
• 2007       261
• 2008       244
• 2009       221
• 2010       234

Tarkastettujen pönttöjen määrä on vaihdellut huomattavasti. 2004 oli aloitusvuosi ja pönttöjen määrää lisättiin vuoden aikana. 2005 ja 2006 tarkasti pääosin Jyrki Oja myös Ruissalon ja Friskalanlahden Life-rahoituksen avulla rakennetut pöntöt. 2008, 2009 ja 2010 tarkastamatta jäivät mm. Kulhon ja Kuusiston pöntöt, 2009 myös Keiramon pöntöt.

Kaarinassa pönttöjä on sijoitettu pieninä ryhminä kunnan eri osiin. Kuusistossa Life-pöntöt on sijoitettu kolmeen 10 pöntön ryhmään. Pönttöryhmiä on myös Tuorlassa, Keiramon tallilla, Lakarissa, Sorrossa, Veitenmäen koulun metsikössä, Alakylässä, Mattelmäessä, Alalemun kartanolla, Hovirinnassa, Kurkelassa ja Pohjolassa. Yksittäisiä pönttöjä on myös runsaasti.

Turussa pönttöryhmiä on Ruissalon lisäksi Artukaisissa, Pansiossa, Pahaniemessä, Orikedolla, Koroisissa, Rauvolanlahdella, Kulhossa ja Särkilahdella.

Uusi 10 pöntön ryhmä on Sauvossa 2009-2010.

Tuloksia

Taulukko 2. Kottaraisten pesinnät 2004-2010. Aloitetut = pesät, joihin munittu ainakin 1 muna; Onnistuneet = pesät, joista rengastettu poikasia; Asutus% = aloitettujen pesintöjen määrä / tarkastetut pöntöt * 100; Onnistumis% = onnistuneiden pesintöjen määrä / tarkastetut pöntöt; Tuh% = aloitettujen mutta tuhoutuneiden pesintöjen määrä.

• Vuosi     Aloitetut     Onnistuneet     Asutus%     Onnistumis%     Tuh%
• 2004          22               16               20 %               15 %          27 %
• 2005        100               92               33 %               30 %           8 %
• 2006        103               94               34 %               31 %           9 %
• 2007          84               82               32 %               31 %           2 %
• 2008          79               76               32 %               31 %           4 %
• 2009          91               85               41 %               38 %           7 %
• 2010          76               74               32 %               32 %           3 %

Alun jälkeen on noin 1/3 pöntöistä ollut asuttuna. Aloitettujen pesintöjen määrän väheneminen johtuu varmaankin siitä, että kottaraiset hakeutuvat mielellään uusiin pönttöihin pesimään. Monet vanhat pöntöt ovat joutuneet oravien nakertamiksi, koska en saanut kiinnitettyä peltistä lentoaukon suojusta kaikkiin pönttöihin. Lentoaukon halkaisija on 50 mm ja kaikki pöntöt ovat laudasta rakennettuja.

Kottaraiset eivät pidä oravista, jotka tunkevat pönttöihin ja saattavat syödä munia ja/tai poikasia. Senpä takia parhaiten menestyvät ja parhaiten kansoitettuja ovat peltojen, laitumien, rantojen ja pihojen yksittäisissä lehtipuissa tai lehtipuuryhmissä olevat pöntöt, jotka ovat kaukana oravien suosimista havupuustoisista metsänreunoista. Lisääntyneen talviruokinnan ansiosta taajamien oravakannat ovat erittäin elinvoimaisia. Voisiko sillä olla merkitystä kottaraiskannan hitaaseen palautumiseen?

Tuhoutuneista pesinnöistä osa on täysiä arvoituksiaä, osan voi yrittää selittää. Varmaankin orava häirinnällään aiheuttaa joskus ainakin munapesien hylkäämistä, pihoilla kyttäävät ja puihin kiipeävät kissat samoin. Myös ihmisen tahaton häirintä saattaa aiheuttaa hylkäämisen. Kerran oli poikaset hylätty aivan ilmeisesti sen takia, kun omakotitalon perhe oli pystyttänyt pöydän ja tuolit pöntön lähelle ja viettänyt siinä aikaansa. Toisaalta monet kottaraisparit pesivät hyvinkin vilkkaissa paikoissa onnistuneesti, kuten Kaarinan Hesburgerin vieressä ja Artukaisten hevostallien tuntumassa. Kuusiston Lyhdyn tilalla majaili joku peto, ilmeisesti nisäkäs (lumikko/kärppä/minkki?), joka vuonna 2004 söi poikaset ja osan emoista pönttöihin. Kiipeävätkö kärppä ja lumikko puuhun? Ainakin minkki voi kiivetä. Näätä tuskin mahtuu 50 mm:n lentoaukosta? Kommenttia, kiitos, jos on tietoa.

Taulukko 3. Onnistuneista pesistä rengastetut poikaset. Vaihtelu = poikasmäärän vaihtelu; Keskiarvo = keskimääräinen poikasmäärä; Onnistuneet = onnistuneiden pesintöjen määrä; Muninta = keskimääräinen muninnan alkamispäivämäärä.

• Vuosi       Reng. pullus      Vaihtelu     Keskiarvo    Onnistuneet   Muninta
• 2004                49                 2-6             4,5              16             25.4.
• 2005               401                1-7             4,4              92             24.4.
• 2006               357                1-6             3,8              94             27.4.
• 2007               423                2-8             5,2              82             24.4.
• 2008               362                2-7             4,8              76             24.4.
• 2009               399                2-7             4,7              85             25.4.
• 2010               361                2-7             4,8              74             26.4.
• 2004-9         2352                1-8             4,6            519             25.4.

Pesimämenestyksessä on vuosien välillä suuriakin eroja. Erityisen huono kevät oli 2006, jolloin muninta alkoi myöhään ja poikueet olivat pieniä. Kevät 2007 oli vuorostaan erinomainen muuallakin kuin Turun seudulla: esimerkiksi Mäntsälässä poikasmäärä oli keskimäärin 3,4 vuonna 2006 ja 5,3 vuonna 2007 (Sola 2008). Huhtikuu 2006 oli kylmä ja kottaraisnaaraat olivat ehkä keskimääräistä huonokuntoisempia pesinnän alkaessa.

Muninnan alkamisajankohdan olen laskenut seuraavan kaavan mukaan: rengastuspäivämäärä - poikueen ikä - poikasten määrä - haudonta-aika 12 pv - munat tai kuolleet poikaset. Pari selityksen sanaa. Poikueen iän olen arvioinut mittaamalla 2-3 poikasen siiven pituuden. 10 päivän ikäisen poikasen siipi on noin 60 mm ja se kasvaa noin 0,5-0,8 mm vuorokaudessa. Haudonta-aika 12 päivää on keskimääräinen kirjallisuudessa ilmoitettu, mutta se voi olla 13-14 päivää. Koska laskelma perustuu kahteen epätarkkaan arvoon, on muninnan alkamispäivämäärä epätarkka. Laskelmissa ovat mukana kaikki pesyeet, myös yhden, kahden ja kolmen poikasen pesyeet, jotka ovat vajaalukuisia, sillä munia ja joskus myös poikasia häviää ja/tai hautautuu pesäaineksiin. Virhemarginaali lienee 1-2 päivää puoleen tai toiseen. Em. seikoista johtuen muninnan alkaminen voi olla pari päivää laskelmaani varhaisempi.

Varhaisimpien pesyeiden muninta on alkanut 17.-18.4. Toistaiseksi myöhäisin pari aloitti muninnan noin 27.5.2009 koti-ikkunani edessä pihalehmuksen pöntössä,  josta rengastin poikaset 25. kesäkuuta. Eräs uusintapesintä alkoi mahdollisesti vieläkin myöhemmin, mutta se jäi tarkistamatta. Kirjallisuuden mukaan kottaraiskannan pääosa munii Etelä-Suomessa 26.4.-10.5. (von Haartman ym. 1967).

Taulukko 4. Pesyekoon vaihtelu. Luvuissa ovat mukana myös rengastushetkellä pesässä olleet kuoriutumattomat munat sekä kuolleet poikaset.

• Vuosi   1 pull     2 pull     3 pull     4 pull     5 pull     6 pull     7 pull     8 pull
• 2004       0           1           0           5           3           2           0           0
• 2005       2           6          11         22         41          9           1           0
• 2006       1          12         17         42         19          3           0           0
• 2007       0           2            4         14         27         30          4           1
• 2008       0           3            8         13         28         21          2           0
• 2009       0           2            2         16         46         16         3            0
• 2010       0           4            8         11         27         21         3            0
• 2004-9    3          30          50        123        191      102         13           1

Lopuksi

Vielä pari sanaa pönttöryhmistä ja muista pönttöjen asukkaista.

Artukaisten hevostallien pönttöryhmän perustin tammikuussa 2005. Alueella oli 27 pönttöä, joista 1 varastettiin vuonna 2006. Kottaraisia on 26:ssa pöntössä  pesinyt vuosittain seuraavasti:
    2005         11 pesintää, 42 poikasrengastusta
    2006         13 pesintää, 41 poikasrengastusta
    2007         13 pesintää, 49 poikasrengastusta
    2008         13 pesintää, 46 poikasrengastusta
    2009         12 pesintää, 53 poikasrengastusta

    2010           9 pesintää, 43 poikasrengastusta

Pahaniemen kartanon 28 pöntön ryhmän perustin myös tammikuussa 2005. Pönttömäärä väheni neljällätoista, kun lato purettiin Ruotsin Postin hallin tieltä ja seinille ripustetut 14 pönttöä katosi. Kottaraisia näissä on pesinyt seuraavia määriä:
    2005         10 pesintää, 47 poikasrengastusta
    2006         14 pesintää, 55 poikasrengastusta
    2007         13 pesintää, 60 poikasrengastusta
    2008          9 pesintää, 33 poikasrengastusta
    2009          5 pesintää, 19 poikasrengastusta

    2010          4 pesintää, 16 poikasrengastusta, yksi pesintä tuhoutui

Pansion Shellin pöntötysalueen perustin jo maaliskuussa 2002. Läheisen Artukaisten pönttöryhmän perustaminen näkyy Shellin pesintöjen vähentymisenä. Kottaraispönttöjen määrä on ollut 25 ja kottaraispopulaation koko on ollut:
    2002         ei pesintöjä
    2003         5 pesintää, 13 poikasrengastusta
    2004         7 pesintää, 25 poikasrengastusta
    2005         5 pesintää, 11 poikasrengastusta
    2006         2 pesintää, 6 poikasrengastusta
    2007         ei pesintöjä
    2008         2 pesintää, 9 poikasrengastusta

    2009         2 pesintää, 6 poikasrengastusta
    2010         ei pesintöjä

Koroisten pönttöryhmässä on 12 kottaraispönttöä, myös sen perustin tammikuussa 2005 ja populaation koko on ollut:
    2005         4 pesintää, 19 poikasrengastusta
    2006         6 pesintää, 21 poikasrengastusta
    2007         4 pesintää, 23 poikasrengastusta
    2008         3 pesintää, 15 poikasrengastusta

    2009         3 pesintää, 10 poikasrengastusta

    2010         2 pesintää, 11 poikasrengastusta

Kulhon pönttöryhmässä on 9 pönttöä, se perustettiin toukokuussa 2004 ja kottaraisten pesintöjä on ollut seuraavasti:
    2005         3 pesintää, 13 poikasrengastusta
    2006         5 pesintää, 11 poikasrengastusta
    2007         2 pesintää, 11 poikasrengastusta
    2008-2010         pönttöjä ei tarkastettu

Hirvensalon Särkilahden pönttöryhmä perustettiin maaliskuussa 2006, pönttöjen määrä on vain 5 ja kottaraispopulaatio on vaihdellut seuraavasti:
    2006         4 pesintää, 17 poikasrengastusta
    2007         1 pesintä, 6 poikasrengastusta
    2008         4 pesintää, 21 poikasrengastusta

    2009         3 pesintää, 14 poikasrengastusta

    2010         2 pesintää, 5 poikasrengastusta, toinen pesintä tuhoutui

Kaarinan keskustaa ympäröiville omakotitaloalueille Alakylään, Pohjanpellonkadulle ja Viipurintielle perustin 25 pöntön tutkimusalueen kevättalvella 2005. Pöntöt ovat pihakoivuissa ja asukkaiden pyynnöstä asetettuja. 3 pönttöä varastettiin, eivät talojen asukkaat, ja näistä yhden korvasin uudella, joten pönttömäärä hieman vaihtelee. Kottaraisia on pesinyt runsaasti, poikasia on ollut keskiarvoa hieman enemmän ja pesinnät ovat olleet aikaisia, paitsi vuonna 2008, jolloin orava oli vallannut monta pönttöä. Kottaraisia on pesinyt seuraasti:
    2005         12 pesintää, 50 poikasrengastusta
    2006         12 pesintää, 42 poikasrengastusta
    2007         12 pesintää, 60 poikasrengastusta
    2008         5 pesintää, 26 poikasrengastusta
    2009         12 pesintää, 46 poikasrengastusta, 2 pesintää tuhoutui

    2010           6 pesintää, 24 poikasrengastusta

Pönttöjen tavallisimpia muita asukkaita ovat oravien lisäksi olleet ampiaiset, kimalaiset, pikkuvarpuset ja talitiaiset. Pesineet ovat myös kirjosieppo, käenpiika (2008) ja sinitiainen. Leppälintu on pesinyt kahdesti Keiramon tallilla. Pikkuvarpusia on pesinyt Koroisissa vuodesta 2006 alkaen, Rauvolanlahdella vuonna 2008 ja Koristossa 2009-2010.

Kirjallisuus
von Haartman ym. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
Sola, Petri 2008: Kottaraisen emopyynti - vinkkejä ja alustavia tuloksia. - Rengastajan vuosikirja 2008.
 

Talitiaispari valtasi pöntön tuotapikaa. Koiras esitteli pönttöä naaraalle ja lauloi lähipuissa sekä ajeli toisia koiraita pois pihaltaan. Naaras alkoi kantaa pesään seinäsammalia huhtikuun 25. päivän paikkeilla ja pesä siitä nopeasti valmistui. Vapun aikoihin alkoi varmaan muninta-aika, sillä naarasta näkyi harvoin, vaikka koiras lauloi hullun lailla. Toukokuun kolmannen päivän aamuna puuhun ilmaantui uroskottarainen, joka lauloi reippaasti ja alkoi kantaa tinttien kalusteita pihalle. Tintit tarkkailivat touhua hämillisen näköisinä viereisessä lehmuksessa. Kottaraisen poistuttua ne palasivat pöntölle mutta eivät oikein osanneet ruveta mihinkään.

Seuraavana aamuna kottaraismies oli taas paikalla laulamassa. Kohta siihen lensi kolme kottaraista lisää, joista kaksi pian lähti. Koiras lauloi ja kävi pöntössä. Sitten se haki maasta jonkin pienen valkoisen kappaleen, ehkä paperinpalan, ja lensi puuhun tarjoten lahjaansa toiselle, joka myös oli koiras nokan sinisestä tyvestä päätellen. Ne istuivat samalla oksalla, toinen pystyasennossa hieman korkeammalla, laulaen, toinen alempana kyyryssä, sekin välillä hiljaa laulaen, nokat vastakkain. Noin kymmenen minuutin kuluttua ne lennähtivät toiselle puolelle runkoa ja jatkoivat vielä hetken laulutuokiotaan, kunnes lensivät pois.

Seuraavana aamuna koiraskottarainen taas lauloi pöntöllä ja kantoi sinne kuivia ruohoja. Tiaispari käväisi illalla pöntössä, mutta sitten ne luovuttivat, koiras vain toisinaan piipahti vilkaisemassa. Myöhemmin ne ryhtyivät rakentamaan uutta pesää naapurikerrostalon räystään alle noin 25 metrin korkeuteen. 7. toukokuuta kottaraismies kantoi pönttöön tuoreita vihreitä lehviä. Tämän jälkeen sitä näkyi harvoin. 20. toukokuuta koiras oli pöntöllä, kun sinne pyrki kirjosieppokoiras, jonka kottarainen nopeasti hääti.

Olin muutaman päivän merellä ja palatessani 29. toukokuuta koiras oli lopulta löytänyt puolison. Mikä lie leski tai eronnut, sillä muissa kottaraispesissä jo poikaset alkoivat valmistautua maailmalle lähtöön. Parittelu tapahtui kello 16 ja koiras kiekui hurmiossa. Sitten oli taas hiljaiseloa ja olin merellä joitakin päiviä. Illalla 13. kesäkuuta emot kantoivat pönttöön pieniä ötökkäannoksia eli onnellinen kuoriutuminen oli tapahtunut.

Päivä päivältä emojen kiire pöntöllä kasvoi. Ne veivät pönttöön joitakin öttiäisiä, joiden laadusta en saanut tarkempaa selkoa (kirjallisuuden mukaan lähinnä kovakuoriaisia), ja ulos tullessaan toivat nokassaan poikasen jätökset siistissä kalvopussukassa, jonka ne pudottivat jonkun kymmenen metrin päähän. Aamulla 25. kesäkuuta kävin rengastamassa poikaset, joita oli neljä. Siiven pituus oli keskimäärin 66 mm eli ne olivat tosiaan noin 11-12 päivää vanhoja.

Ruokinta jatkui tiiviisti ja poikaset alkoivat katsella lentoaukosta ulkomaailmaa. Pöntöstä kuului äänekästä surinaa, joka kiinnitti ohi kulkevien naapurien huomiota. Muutaman päivän mittaisen lomaretkeni jälkeen pönttö oli tyhjentynyt 8. heinäkuuta. Pyhän Katariinantien varressa ruokaili kottaraispoikue, ehkä kotipönttöni asukkaat?

Oletan, että huuhkaja näki lähestyvän merikotkan jo kaukaa ja pelastaakseen nahkansa joutui tekemään näin epätavallisen ratkaisun. Tapahtumahetkellä oli hyvä näkyvyys, tuuli oli heikkoa tai kohtalaista ja kello oli 8.40. Korostan, että sen uimaretki oli vapaaehtoinen, eivätkä linnut silloin ahdistelleet sitä.

Työntäessäni venettä vesille huuhkajan pinna petti toistamiseen ja se ponkaisi siivilleen lähtien määrätietoisesti lentämään kohti lähes kahden kilometrin päässä olevaa Österskäriä. Monikymmenpäinen lauma lokkeja ahdisteli sitä ja se joutui vähentämään korkeutta, kunnes noin 400 metriä ennen rantaa se molskahti mereen. Lokit rauhoittuivat heti ja vain muutama jäi kiertelemään otuksen yläpuolelle. Lähdin välittömästi veneellä pelastamaan huuhkajaa, joka meloi siivillään kohti rantaa. Tuuli oli kohtalainen, noin 6-7 m/s ja aallokko sen mukainen. Viidessä minuutissa pääsin huuhkajan luo, joka oli jo aika väsynyt. Kaappasin sen haaviin ja istutin veneen pohjalle, jossa se tuijotti minua synkästi mutta rauhallisena.

Rantauduin Nölöskäriin ja kannoin naarashuuhkajan haavissa metsäisen saaren keskelle. Sillä oli rengas jalassa ja myöhemmin ilmeni sen olleen kevään 1999 poikasia ja rengastettu lähiseudulla. Seurusteltiin sitten neidin kanssa jonkin aikaa, ja sen sulat ja höyhenpuku alkoivat kuivua. Kiipesin metsässä olevalle kalliolle ja heitin otuksen ilmaan. Se lensi hiukkasen huojuen puiden sekaan ja katosi. Lokkeja ei ollut paikalla eikä niiden vihakirkumista kuulunut, joten huuhkaja varmaan jäi jonnekin metsän suojaan lepäämään.

kiuru 1-2 paria

kivitasku 1 pari

niittykirvinen 3 paria

pensastasku 2 paria

pikkutylli 3 paria

töyhtöhyyppä 3 paria

Kivitaskun pesä oli kaivinkoneen kasaamassa savi- ja multa-aumassa ja siinä oli viisi munaa 27.5.  Yöllinen rankkasade romahdutti pesän 31.5. Kaivoin sen esiin ja munat olivat ehjiä. Emot kävivät pesällä sen jälkeen, mutta 4.6. se oli hylätty.

Töyhtöhyyppien pesissä oli munia yhä kesä-heinäkuun vaihteessa. Lähistön viljapellolla pesi myös isokuovipari, jonka pesässä oli 4 munaa 13.6. Kaksi poikasta kuoriutui 26.6. Seuraavana yönä kasvusto oli ruiskutettu torjunta-aineella. Emot varoittelivat lähistöllä, yksi muna jäi kuoriutumatta.

Lumenkaatopaikalla pesi toisinaan myös keltavästäräkki, mm. vuonna 1992 pesässä oli viisi poikasta.

Liedon Loukinaisten kylässä, Tuulissuon teollisuusalueen reunassa, sijaitsi Liedon kunnan omistama kymmenen hehtaarin metsälö, jonka metsä oli vanhaa. Kävin Tuulissuon metsässä ensimmäisen kerran keväällä vuonna 1994 suunnitellessani seminaarityötäni Kullaan metsäoppilaitoksessa. Tarkoituksenani oli laskea Tuulissuon pesimälinnusto keväällä 1994. Metsänhoitoyhdistykseltä saamani suunnitelman mukaan metsä oli tarkoitus hakata seuraavan hakkuukauden aikana. Aioin laskea metsän pesimälinnuston myös keväällä 1995 ja verrata linnuston muuttumista hakkuun seurauksena.

Ensimmäisellä käynnilläni törmäsin heti vanhaan kanahaukan pesään, joka kuitenkin oli sinä vuonna asumaton. Kanahaukkakoiras siellä silti päivysti. Metsä oli vanha. Siellä oli paksusammalkuusikkoa, poronjäkälien harmaannuttamaa kalliomännikköä, pystyyn kuolleita juurikäävän vioittamia kuusia ja paikoin läpitunkematonta alikasvoskuusikkoa. Viihdyin siellä.

Sinä keväänä ja kesänä kävin Tuulissuon metsässä monta kertaa. Kartoitin sen pesimälinnuston yhdeksällä käynnillä, joista yksi oli yölaulajalaskenta. Sen lisäksi tein siellä puustomittauksia 13 koealalla ja sain muun muassa seuraavia lukemia: alueen pinta-ala 9,9 hehtaaria, runkoluku 692 runkoa hehtaarilla (mänty 338 ja kuusi 354 runkoa), puuston keskipituus 19 m, puuston kiintotilavuus 252 m3 hehtaarilla, pensaskerroksen runkoluku 1770 kpl/ha (mänty 123, kuusi 1062, pihlaja 262, koivut 46, haapa 31 ja kataja 246 kpl/ha), puuston ikä +90 vuotta, linnunpönttöjä 3 kpl, tikankoloja 2 ja yksi muurahaiskeko.

Tuulissuon metsässä pesi vuonna 1994 seuraavat lintulajit (parimäärä, tiheys paria/km2 ja dominanssi eli %-osuus kokonaismäärästä):

                                                            Paria            Tiheys           %-osuus

Peippo (Fringilla coelebs)                        14               141                38                   

Vihervarpunen (Carduelis spinus)               6                 61                16

Hippiäinen (Regulus regulus)                     3                 30                  8

Punarinta (Erithacus rubecula)                  3                 30                  8

Mustarastas (Turdus merula)                    2                 20                  5

Kuusitiainen (Parus ater)                          1                 10                  3

Laulurastas (Turdus philomelos)                1                10                  3

Metsäkirvinen (Anthus trivialis)                  1                 10                  3

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)                   1                 10                  3

Puukiipijä (Certhia familiaris)                     1                 10                  3

Rautiainen (Prunella modularis)                 1                 10                  3

Sepelkyyhky (Columba palumbus)            1                 10                  3

Tiltaltti (Phylloscopus collybita)                  1                10                  3

Töyhtötiainen (Parus cristatus)                  1                10                  3

Yhteensä                                               37               374

Tuulissuon metsää ei sitten kuitenkaan hakattu vielä. Sain siis kulkea siellä vielä toisenkin kevään ja laskea sen lintuja. Vuodet eivät ole veljeksiä. Sanonta toteutui laskennoissa, sillä pesivä lintumäärä oli viidenneksen pienempi vuonna 1995 kuin 1994. Eniten vähenivät vihervarpuset ja peipot. Uusina lajeina ilmaantuivat korppi, punakylkirastas ja talitiainen. Punatulkkuja ei ollut. Vuoden 1995 pesimälinnusto oli tällainen:

                                                            Paria           Tiheys              %-osuus

Peippo (Fringilla coelebs)                       10,5             106                  36

Vihervarpunen (Carduelis spinus)              1                 10                    3

Mustarastas (Turdus merula)                   1                 10                    3

Kuusitiainen (Parus ater)                         1                 10                    3

Laulurastas (Turdus philomelos)               1                 10                    3

Metsäkirvinen (Anthus trivialis)                 1                 10                    3

Puukiipijä (Certhia familiaris)                    1                 10                    3

Sepelkyyhky (Columba palumbus)           1                 10                    3

Tiltaltti (Phylloscopus collybita)                1                 10                    3

Korppi (Corvus corax)                              1                 10                    3

Punakylkirastas (Turdus iliacus)               1                 10                    3

Yhteensä                                              29               293

Tuulissuon metsä hakattiin siemenpuuasentoon syksyllä 1996. Keväällä 1997 laskin metsän pesimälinnuston. Harvat siemenpuut notkuivat tuulessa. Läheisen betoniaseman ryske ja meteli kuuluivat häiritsevän selvinä. Lintuja oli vähän:

                                                           Paria            Tiheys

Metsäkirvinen (Anthus trivialis)                3                  30

Keltasirkku (Emberiza citrinella)              2                  20

Peippo (Fringilla coelebs)                       2                  20

Punakylkirastas (Turdus iliacus)             1                  10

Talitiainen (Parus major)                         1                  10

Yhteensä                                              9                  91

Laskemalla vuosien 1994 ja 1995 laskentojen keskiarvon saamme Tuulissuon parimääräksi 33 paria ja tiheydeksi 333 paria neliökilometrillä. Hakkuiden seurauksena parimäärä väheni 33:sta yhdeksään ja tiheys 333:sta 91:een eli 73 %. Pesimälinnustosta hävisivät kaikki sulkeutuneen kuusivaltaisen metsän lajit. Vaikka hakkuussa säilytettiin korppien tuulenpesäpuu, muutti korppipari pesimään naapurimetsään.

Metsissä pesivien lintujen parimäärien arviointia eli kvantitatiivista pesimälinnustotutkimusta on tehty Suomessa paljon. Turun seudulla laskentoja  on tehty kattavasti ainakin Ruissalossa. Seuraavassa kirjoituksessa esitän omia ja muiden tuloksia, osin julkaisemattomia, Turun seudun  metsälintujen parimääristä.

Aineisto

Kirjoitukseni runkona on seminaarityöni Kullaan metsäoppilaitoksessa vuonna 1995: Metsänhakkuu ja pesimälinnusto. Kirjoitin aiheesta tiivistelmän Turun lintutieteellisen yhdistyksen julkaisuun Ukuliin: Metsänhakkuun vaikutuksesta pesimälinnustoon (Ukuli 1-2/2003 ss. 24-27). Tutkielmaani varten laskin kahdeksan metsikön pesimälinnuston kartoitusmenetelmällä keväinä 1994 ja 1995. Metsiköt olivat Turun seudulle tyypillisiä kallioiden kirjavoimia havupuuvaltaisia metsäalueita, joita oli hakattu säästeliäästi. Kaikkiaan tutkitun metsän pinta-ala oli 77,7 hehtaaria.

Vuonna 2005 laskimme yhdessä Jarmo Laineen kanssa Turussa kahden metsäalueen pesimälinnuston. Paimalan Myllyojan metsä oli pinta-alaltaan 48,8 ha ja Iso-Pukin metsä 54,9 ha. Jarmo Laine ja Panu Kunttu laskivat samat metsät uudelleen vuonna 2006, mutta laskentatuloksia minulla ei ole.

Tutkimusalueiden kuvaukset

Seminaarityöni tutkimusalueet sijaitsivat Liedon Loukinaisissa ja Vanhalinnassa sekä Sauvon Teiningissä. Loukinaisissa oli kolme metsikköä: Matintalo (6,5 ha), Nenänmäki (10,6 ha), Tuulissuo (9,9 ha) ja Vanhalinnassa kaksi: Vanhalinna I (5,3 ha) ja Vanhalinna II (10,5 ha). Teiningin tutkimusalue oli yhtä ja samaa metsäaluetta, josta erotin kolme tutkimusaluetta: Mustanokka (9,6 ha), Syvälahti (12 ha) ja Syvälehti (13,3 ha).

Tutkimusalueet eivät olleet identtisiä. Matintalon kuviolla osa metsästä oli vanhaa, noin 100-vuotiasta, ja osa nuorta männikköä, joka kasvoi metsitetyllä pellolla. Nenänmäessä osa metsästä oli vanhaa kalliomännikköä, osa nuorta istutusmännikköä ja osa varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Tuulissuon metsä oli vanhaa, ainakin 100-vuotiasta hakkaamatonta havumetsää. Vanhalinna I oli pääosin keski-ikäistä tai vanhaa havumetsää, joka harvennettiin kesällä 1994. Vanhalinna II oli edellistä hieman nuorempaa havusekametsää. Mustanokka oli pääosin keski-ikäistä kuusivaltaista havumetsää, jossa oli pienialainen nuori istutusmännikkö. Syvälahti oli peltojen ympäröimä, rikkonainen kuvio, jossa oli pääosin vanhaa havumetsää ja erillinen nuori männikkökuvio. Syvälahdessa tehtiin laajoja päätehakkuita sekä ensiharvennusta. Syvälehdessä oli vanhaa kalliomännikköä ja vähäisiä hakkuita oli tehty vuonna 1993. Syvälehdessä oli myös pienialainen merenrannan tervaleppälehto ja mereen työntyvä niemi.

Seminaarityöni tarkoituksena oli tutkia, miten hakkuut vaikuttavat metsälintujen parimääriin. Oletuksenani oli, että hakkuiden vaikutus on suuri ja pesimälinnusto muuttuu hakkuiden johdosta voimakkaasti. Valitsin tutkimusalueet sillä perusteella, että noin puolella pinta-alasta suoritetaan hakkuita ensimmäisen ja toisen laskentakauden välillä. Metsänhoitoyhdistykseltä saamani hakkuusuunnitelma kuitenkin petti Liedon osalta niin, että vain yhdellä alueista, Vanhalinna I, tehtiin hakkuita. Sauvossa hakkuut toteutettiin pääpiirteissään niin kuin suunniteltu oli. Voi siis sanoa, että tutkielmani meni osittain metsään.

Turun Paimalan ja Iso-Pukin laskennat ovat osa Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston metsäluonnon seurantaa. Paimalan metsäalue on maastoltaan vaihteleva, kallioista männikköä ja soistuvaa havusekametsää peltojen keskellä. Metsiä on käsitelty säännöllisin hakkuin ja metsikkökuvioita on paljon. Vanhaa metsää oli vähän ja pääosa metsistä oli nuorta kasvatusmetsää tai varttunutta taimikkoa. Osassa taimikkoa olivat siemenpuut vielä kasvamassa. Puuston keski-ikä oli noin 60 vuotta.

Iso-Pukki on saari Ruissalon ja Hirvensalon välisessä Pukinsalmessa. Koko saaren pesimälinnusto laskettiin. Valtaosa saaren pinta-alasta on vanhaa havumetsää. 1950- tai 60-luvulla hybridihaavalle istutettua entistä peltoa on 1,2 ha. Puuston keski-ikä oli noin 140 vuotta. Hakkuita ei ole tehty kymmeniin vuosiin. Saaren rannoilla on 13 vanhaa kesähuvilaa.

Tuloksia

Liedon ja Sauvon tutkimusalueilla pesi kaikkiaan 35 lintulajia ja 331 lintuparia vuonna 1994. Vuonna 1995, hakkuiden jälkeen, lajimäärä oli 36 ja parimäärä 239. Pesimälinnuston tiheydet olivat 426 paria neliökilometrillä vuonna 1994 ja 308 paria neliökilometrillä vuonna 1995. Parimäärä väheni (331-239) vuosien välillä 92 parilla eli 28 %. Pesimälinnuston tiheys pieneni (426-308) vuosien välillä 118 parilla neliökilometrillä. Yhteensä alueilla pesi kahden vuoden aikana 39 lintulajia.

Pesimälinnuston väheneminen ei johtunut yksinomaan hakkuista. Peipot vähenivät myös hakkaamattomilla vertailualueilla 22 % vuodesta 1994 vuoteen 1995. Vihervarpuset vähenivät 59 % ja niiden väheneminen johtui pääasiassa ravintotilanteen muutoksesta, sillä talvella 1993-1994 oli koivuissa runsaasti siemeniä ja vihervarpusia talvehti runsaasti. Ne myös aloittivat pesinnän aikaisin maalis-huhtikuussa. 1995 tapasin ensimmäiset vihervarpuset vasta vapun maissa ja niitä oli kovin vähän pitkin kevättä.

Turun Iso-Pukissa ja Paimalassa pesi yhteensä 52 lintulajia ja 382 lintuparia. Pesimälinnuston tiheys oli 368 paria neliökilometrillä. Lajimäärän suuruus selittyy paljolti Iso-Pukin ranta- ja vesilintumäärillä. Jos teemme lievää pahempaa väkivaltaa laskenta-aineistolle, ja poistamme Iso-Pukin pesimälajistosta kaikki muut kuin metsälinnut (=haapana, kalalokki, kivitasku, pajusirkku, rantasipi, ruokokerttunen, sinisorsa, telkkä, tukkasotka ja västäräkki), joita on yhteensä 17 paria, saamme Iso-Pukin lajimääräksi 34, mikä on sama kuin Paimalan lajimäärä. Voisimme ronkkia aineistoa vielä enemmän ja poistaa kaikki pönttölinnut kummastakin aineistosta, koska Paimalassa oli vain yksi linnunpönttö ja Iso-Pukissa pelkästään uuttuja oli noin 130 ja kaikkiaan pönttöjä oli lähemmäs 200, jolloin pesimälinnuston tiheydet olisivat hyvin lähellä toisiaan: Iso-Pukki 295 p/km2 ja Paimala 293 p/km2.

Turun seudun ylivoimaisesti runsain metsien pesimälintu on peippo. Sen keskitiheys metsissä on noin 80 paria neliökilometrillä ja osuus koko pesimälinnustosta viidennes eli 20,7 %. Erityisen runsas peippo on vanhoissa kuusivaltaisissa sekametsissä. Toiseksi runsain on pajulintu, joka oli nuorissa sekametsissä ja taimikoissa lähes yhtä yleinen kuin peippo. Joka 12. lintupari oli pajulintupari. Kolmantena tulee punarinta, jonka runsaus oli melko tasaista kaikenikäisissä metsissä, joissa oli runsas kuusen alikasvos. Puhtaista varttuneista männiköistä ja lehtimetsistä se puuttui. Joka 13. lintupari oli punarinta. Nämä kolme lajia olivat metsien valtalajit, sillä niiden osuudet pesimälinnustosta olivat yli 5 %. Seuraavina tulevat talitiainen, vihervarpunen, hippiäinen ja yllättäen yleisimpänä rastaana mustarastas. Kahdeksantena listalla on uuttukyyhky, joka pesi voimakkaan pöntötyksen ansiosta ainoastaan Iso-Pukissa (vuonna 2008 Iso-Pukissa pesi ainakin 70 uuttukyyhkyparia 180:ssä uutussa). Viime vuosina voimakkaasti elinaluettaan kaupunkeihin lisännyt sepelkyyhky on lisääntynyt myös metsissä ja erityisen runsas se on tiheissä, harventamattomissa 20-30-vuotiaissa havupuutaimikoissa ja -metsissä.

Yhdistetyssä tutkimusaineistossa metsien pesimälinnuston kokonaisparimäärä eli tiheys Turun seudulla oli noin 380 paria neliökilometrillä eli noin neljä lintuparia hehtaarilla. Kolmen runsaimman lajin (peippo, pajulintu, punarinta) osuus koko pesimälinnustosta oli noin 36,6 %.

Taulukko 1. Pesimälinnuston parimäärät Liedon ja Sauvon tutkimusalueilla vuosina 1994-1995 ja Turun tutkimusalueilla vuonna 2005. Ensimmäisessä sarakkeessa on vuoden 1994 parimäärä,  toisessa sarakkeessa on vuoden 1995 tiedot, kolmannessa vuosien 1994-1995 keskiarvo, neljännessä Paimalan tiedot, viidennessä Iso-Pukin tiedot, kuudennessa Turun yhdistetyt tiedot ja seitsemännessä sarakkeessa 1994-1995 keskiarvon ja Turun summa, mikä on laskennoissa tavattujen parien kokonaismäärä. Lajit ovat runsausjärjestyksessä.

                          1            2            3             4           5           6             7

Peippo               104         65,5        84,8        21          37         58          142,8

Pajulintu              28         20           24           18          16         34           58

Punarinta             32         22           27           12          13         25           52

Talitiainen              7          8,5          7,8           8          16         24           31,8

Vihervarpunen       26         9,5         17,8          3            8         11           28,8

Hippiäinen           15,5       10           12,8         6            8          14           26,8

Mustarastas        11           6,5          8,8          6           12         18           26,8

Uuttukyyhky          0           0             0            0           25         25           25

Laulurastas          12           6            9             5           10         15           25

Sepelkyyhky        11,5        8            9,8          8             6          14          23,8

Metsäkirvinen       11          13           12           5             4           9            21

Punakylkirastas     3,5         8             5,8         5            9          14           19,8

Sinitiainen             0            0             0           3            13         16           16

Keltasirkku            7,5         8             7,8         0             8          8            15,8

Kirjosieppo            3            2,5          2,8         1            12        13            15,8

Lehtokerttu            6           5,5           5,8         5             4          9            14,8

Kuusitiainen          7,5         5              6,3         3             3          6            12,3

Viherpeippo           3            5              4           3             4          7             11

Töyhtötiainen         2            5              3,5        3             4          7             10,5

Rautiainen             8,5         4              6,3         3             1         4             10,3

Harmaasieppo         2          2,5            2,3        3             4          7             9,3

Puukiipijä                1          1              1           3             4          7              8

Hernekerttu             1          1              1            4            2          6              7

Tiltaltti                    2,5       1,5            2            4            0          4              6

Närhi                      2           3             2,5          1            2          3             5,5

Hömötiainen           2           2              2            3            0          3              5

Räkättirastas          5           3              4            0            1          1              5

Västäräkki              0           1             0,5          0            4          4             4,5

Käpytikka               1           1              1            0            3          3             4

Punatulkku             6           2              4            0            0          0             4

Pyy                       0,5         1             0,8          3            0          3            3,8

Pensaskerttu         1,5         1             1,3          1            1          2             3,3

Lehtokurppa            1           1             1            1            1          2             3

Pikkukäpylintu         0          0              0           1             2          3             3

Rantasipi                 0          0             0            0             3          3             3

Telkkä                    0           0             0            0             3          3             3

Mustapääkerttu       0           0             0            0             2          2             2

Satakieli                 0           0             0            1             1          2             2

Sirittäjä                  1           1             1            0             1           1             2

Varis                      3           1            2            0              0           0            2

Korppi                    0            1           0,5          0             1            1           1,5

Kulorastas              1            0           0,5          1             0            1          1,5

Palokärki                0,5         0           0,3          1             0            1           1,3

Haapana                 0           0            0            0             1            1            1

Harmaapäätikka      0           0            0            0             1            1            1

Hemppo                 0            2            1           0             0             0           1

Kalalokki                0            0            0           0             1            1            1

Kehrääjä                 0            0            0          1             0             1            1

Kivitasku                 0            0            0          0             1             1            1

Käki                       0            0            0           0            1             1            1

Pajusirkku              0            0            0           0            1             1            1

Ruokokerttunen       0            0           0           0             1            1            1

Sinisorsa                0            0           0            0            1             1           1

Tukkasotka             0            0           0            0            1             1            1

Varpushaukka         0            0           0            1            0             1            1

Harakka                  0           1            0,5         0            0             0           0,5

Teeri                       1           0            0,5         0            0             0           0,5

Taulukko 2. Pesimälinnuston tiheys paria/neliökilometri. Ensimmäisessä sarakkeessa ovat sekä Liedon ja Sauvon että Turun laskentojen tiheys kokonaispinta-alan ollessa 181,4 hehtaaria ja toisessa lajin osuus kokonaisparimäärästä eli dominanssi (%) . Lajit ovat runsausjärjestyksessä.

                                                                     Tiheys           Dominanssi

Peippo (Fringilla coelebs)                                79 p/km2        20,7 %

Pajulintu (Phylloscopus trochilus)                    32                   8,4

Punarinta (Erithacus rubecula)                         29                   7,5

Talitiainen (Parus major)                                  18                  4,6

Vihervarpunen (Carduelis spinus)                      16                  4,2

Hippiäinen (Regulus regulus)                            15                  3,9

Mustarastas (Turdus merula)                            15                  3,9

Uuttukyyhky (Columba oenas)                          14                  3,6

Laulurastas (Turdus philomelos)                       13                  3,5

Sepelkyyhky (Columba palumbus)                   13                   3,4

Metsäkirvinen (Anthus trivialis)                         12                  3,0

Punakylkirastas (Turdus iliacus)                       11                  2,9

Sinitiainen (Parus caeruleus)                             9                   2,3

Keltasirkku (Emberiza citrinella)                        9                   2,3

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca)                       9                   2,3

Lehtokerttu (Sylvia borin)                                  8                   2,1

Kuusitiainen (Parus ater)                                  7                   1,8

Viherpeippo (Carduelis chloris)                          6                   1,6

Töyhtötiainen (Parus cristatus)                          6                   1,5

Rautiainen (Prunella modularis)                         6                   1,5

Harmaasieppo (Muscicapa striata)                    5                    1,3

Puukiipijä (Certhia familiaris)                            4                     1,2

Hernekerttu (Sylvia curruca)                             4                     1,0

Tiltaltti (Phylloscopus sollybita)                        3                     0,9

Närhi (Garrulus glandarius)                              3                      0,8

Hömötiainen (Parus montanus)                        3                     0,7

Räkättirastas (Turdus pilaris)                           3                      0,7

Västäräkki (Motacilla alba)                               2                     0,7

Käpytikka (Dendrocopos major)                        2                     0,6

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)                         2                      0,6

Pyy (Bonasa bonasia)                                     2                     0,5

Pensaskerttu (Sylvia communis)                      2                     0,5

Lehtokurppa (Scolopax rusticola)                     2                      0,4

Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra)                     2                     0,4

Rantasipi (Actitis hypoleucos)                         2                     0,4

Telkkä (Bucephala clangula)                            2                     0,4

Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla)                    1                     0,3

Satakieli (Luscinia luscinia)                             1                     0,3

Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)                       1                    0,3

Varis (Corvus corone)                                      1                     0,3

Korppi (Corvus corax)                                      1                     0,2

Kulorastas (Turdus viscivorus)                          1                     0,2

Palokärki (Dryocopus martius)                         1                     0,2

Haapana (Anas penelope)                                1                     0,1

Harmaapäätikka (Picus canus)                        1                      0,1

Hemppo (Carduelis cannabina)                        1                      0,1

Kalalokki (Larus canus)                                  1                      0,1

Kehrääjä (Caprimulgus europaeus)                  1                      0,1

Kivitasku (Oenanthe oenanthe)                        1                     0,1

Käki (Cuculuc canorus)                                   1                     0,1                  

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus)                   1                    0,1

Ruokokerttunen (Acrocephalus sch.)                1                    0,1

Sinisorsa (Anas platyrhynchos)                       1                     0,1

Tukkasotka (Aythya fuligula)                            1                    0,1

Varpushaukka (Accipiter nisus)                       1                     0,1

Harakka (Pica pica)                                       0                     0,1

Teeri (Lyrurus tetrix)                                       0                     0,1

Virheistä

Tutkimukseen liittyviä virhemahdollisuuksia on monia. Yksi niistä on kuuloni heikkeneminen. 1994-1995 laskennoissa huomasin, että hippiäisen laulu alkoi kadota. Hankin kuulolaitteen ja sen avulla selvisin laskennoista mielestäni hyvin. Kymmenen vuotta myöhemmin ei kuulolaitekaan auttanut hippiäisten ja muiden hiljaisten vikisijöiden kuulemisessa. Jarmo Laineen kuulossa ei ollut vikaa, ja hänen ansiostaan laskennat saatiin suoritettua.

Parimäärien tulkinta kartoituslaskennassa on aina hieman ongelmallista. Kaksi laskijaa ei koskaan tulkitse lintuparien ja reviirien paikkoja aivan samalla tavalla. 1994-1995 tein tulkinnat yksin, 2005 yhdessä Jarmo Laineen kanssa. 1994-1995 olin kovin varovainen parimäärien ilmoittamisessa ja ilmoitin epävarmat reviirit puolen parin tarkkuudella. Siinä ei ilmene varsinaista virhettä, mutta laskennallisesti tarkkuus poikkeaa vuoden 2005 laskennoista ja muista julkaistuista lintulaskennoista. Virhe on kuitenkin vähäinen.

Toisessa kirjoituksessa tarkastelen Turun seudun laskentojen ja muualla Etelä-Suomessa tehtyjen lintulaskentojen tuloksia.