Merimaskun Köylijärven ja Kukolaisten kyliin kuuluva Kaasavuori on kunnan korkeimpia paikkoja. Vuori kohoaa Sannaistenlahden koillisreunassa ja sen korkein kohta on 55,4 m merenpinnasta. Vuoren länsirinne on jyrkkä ja vaikeasti kiivettävä, muut rinteet ovat loivempia. Vuoren laki on melko terävä ja aivan sen laella oli vielä 1970-luvun alkupuolella kolmiomittaustorni.

Asuin jonkun aikaa vuoren juurella 1970-luvun alussa ja retkeilin siellä paljon. Vuoren juurella kulkee polku ja sen pohjoispuolella kirkonkylästä Hevosluotoon vievä soratie. Tutkimusalueeksi muodostui polun ja tien rajaama metsäkuvio, jonka keskellä kohosi Kaasavuori. Kartalla alueen pinta-ala on noin 12,5 hehtaaria. [Todellinen pinta-ala on suurempi, koska vuori on kartiomainen. Jos alueen pohja olisi ympyrän muotoinen ja sen halkaisija olisi 400 metriä, saamme kartion pinta-alaksi noin 12,8 hehtaaria.] Vuoren laki oli harvakasvuista kitumännikköä, joka alaspäin tultaessa muuttui havupuuvaltaiseksi sekametsäksi. Alarinteessä metsätyyppi oli mustikkatyypin kangasta ja puusto pääosin varttunutta havupuustoa. Puusto oli tuohon aikaan melko huonolaatuista ja alarinteessä oli tehty poimintahakkuita. Laella oli muutamia vanhoja mäntyjä, joissa oli palokärjen tekemiä koloja. Pönttöjä ei ollut. Rinteillä oli jonkin verran lahoavaa lehtipuuta ja kuusialikasvos oli paikoin elinvoimaista. Kaiken kaikkiaan puusto oli silloin paljon harvempi ja heikkolaatuisempi kuin nykyään, lähes 40 vuotta myöhemmin.

Kuten sanottu, retkeilin Kaasavuorella paljon. En koskaan tehnyt alueella järjestelmällistä linnustokartoitusta, vaan merkitsin havainnot vihkoon ja laadin tutkimusalueesta myöhemmin reviirikartan. Vuosiluku puuttuu kartasta, mutta sen täytyy olla 1972.

Tutkimusalueella pesi 102 paria ja 33 lintulajia. Pesimälinnuston tiheys oli korkea, 816 paria/km2. Korkeaan tiheyteen vaikuttivat monimuotoinen maasto, reunavaikutus (länsi- ja pohjoisreunassa alue rajautui peltoon) ja varmaan myös rohkea parimäärien tulkinta. Monet alarinteen reviirit ulottuivat tutkimusalueen ulkopuolelle. Reviiritulkinnat perustuivat enimmäkseen laulaviin koiraisiin, pesälöytöjäkin oli jonkin verran.

Pesimälinnusto runsausjärjestyksessä (sulkeissa lajin tiheys paria/km2):
  • peippo 16 paria (128 paria/km2)
  • pajulintu 12 (96)
  • hippiäinen 7 (56)
  • punarinta 6 (48)
  • keltasirkku ja metsäkirvinen 5 (40)
  • harmaasieppo ja laulurastas 4 (32)
  • hernekerttu, mustarastas, punakylkirastas ja sepelkyyhky 3 (24)
  • hömötiainen, kirjosieppo, kottarainen, kuusitiainen, pyy, rautiainen, räkättirastas, talitiainen, töyhtötiainen ja vihervarpunen 2 (16)
  • kehrääjä, käenpiika, käki, käpytikka, leppälintu, närhi, puukiipijä, sirittäjä, telkkä, tiltaltti ja uuttukyyhky 1 pari (8 paria/km2)
 Kaasavuori kuului osana huuhkajan, kanahaukan ja palokärjen reviireihin. Kanahaukkaa vainottiin vielä tuolloin ja ehkä siksi alueella pärjäsivät myös pyyt.

Mielenkiintoista olisi vertailla linnuston nykyistä tilaa vuoden 1972 tilanteeseen. Olen retkeillyt tutkimusalueella viime vuosina vain satunnaisesti, mutta pesimälajistosta puuttuvat varmuudella ainakin hömötiainen, kottarainen, kehrääjä, käenpiika ja leppälintu. Todennäköisesti sieltä puuttuvat myös keltasirkku, hernekerttu, pyy, räkättirastas ja käki. Uutena lajina on ainakin sinitiainen, luultavasti myös viherpeippo. Kaikkiaan pesimälinnuston kokonaismäärä lienee vähäisempi, sillä esim. alarinteiltä on pensaskerros suurelta osin raivattu pois ja entiset kolopuut ovat kaatuneet tai kaadettu.

Suureksi mielenharmikseni on kuitenkin todettava, että iän myötä on kuuloni huonontunut niin paljon, että ilman kuulolaitetta en kuule linnuista juuri mitään. Kuulolaitteella varustettunakin jäävät hippiäiset ja kauempana laulavat tiaiset, rautiaiset sun muut piipittäjät kuulematta. Hyväkorvainen ja lintujen laulua tunteva retkikumppani olisi tarpeen. Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua :)