Taattistenjärvi sijaitsee Merimaskun kunnan kaakkoisosassa useiden
kylien alueella. Taattistenjärvi on matala ja ravinteikas ja pääosin
pehmeärantainen. Rannoista noin puolet on viljelymaita. Vakituista
asutusta ja kesäasutusta järven rannan tuntumassa on runsaasti. Järvi
on hevosenkengän muotoinen, keskellä on Kuusniemi ja haarat ovat
nimeltään Isopuoli ja Vähäpuoli. Isopuolella on 2 pientä saarta, joista
toisessa oli 2 kesämökkiä vuonna 1982. Järven pinta-ala oli noin 55
hehtaaria ja rantaniittyjä noin 5 hehtaaria, eli tutkimusalueen
pinta-ala oli noin 60 hehtaaria.
Laskin järven pesimälinnuston touko-kesäkuussa 1982. Laskenta-aamut
olivat 2.5. kello 6-11.30, 22.5. kello 5-11 ja 27.6. kello 4-9.
Laskenta tapahtui soutuveneellä koko järvi kiertäen sekä Vähäpuolen
rantoja kävellen. Soutuveneen sain lainaksi Kuusniemestä.
Laskenta-aamujen sää oli kaunis ja laskennalle otollinen. Laskin sekä
vesi- että rantalinnuston. Kokonaisparimäärä oli 1766 paria ja tiheys
noin 2943 paria/km2. Asko Suoranta tulkitsi parimäärät hieman eri tavoin kuin minä, ja seuraavassa luettelossa noudatan Askon tulkintaa.
Taattistenjärven pesimälinnuston parimäärät runsausjärjestyksessä (sulkeissa tiheys paria/km2): naurulokki 1600 paria (2667 paria/km2),
sinisorsa 27 (45), telkkä 23 (38), tukkasotka 18 (30), ruokokerttunen
17 (28), pajusirkku 16 (27), punasotka 13 (22), västäräkki 12 (20),
silkkiuikku 8 (13), rantasipi 6 (10), pensastasku 5 (8), tavi ja
taivaanvuohi 4 (7), töyhtöhyyppä ja punajalkaviklo 3 (5) sekä
lapasorsa, haapana, kuovi, kiuru, satakieli, keltavästäräkki ja
pikkulepinkäinen 1 pari (2 paria/km2).
Naurulokkiyhdyskunnan historia oli Kuusniemen isännän Pertti Kuuselan
mukaan seuraavanlainen (haastattelu 2.5.1982): 1950-luvulla yhdyskunta
oli pieni ja sijaitsi Vähäpuolen länsirannalla Kuusniemeä vastapäätä.
Se pysyi pitkään saman kokoisena, kunnes alkoi laajeta etelään
Vähäpuolen pohjukkaan ja saavutti nykyisen, tai nykyistä suuremman,
kokonsa 1970-luvulla. Professori Lars von Haartman oli arvioinut
yhdyskunnan parimääräksi (tai yksilömääräksi?) 5000 paria (yksilöä?)
70-luvun alkupuolella! Yhdyskunnasta oli ranta-asukkaille paljon
harmia, sillä ensinnäkin melu oli huhti-heinäkuun aikana valtaisa ja
linnut sotkivat ulosteillaan niin rakennukset, pihan kuin
viljelytuotteet. 1980-luvun alkupuolella tiloilla oli vielä karjaa, ja
naurulokkien ulosteet sotkivat tuorerehun lintujen saapuessa
massoittain ruokailemaan traktorin jäljessä. 70-luvun alkupuolella
tapettiin unilääkkeellä noin 400 aikuista naurulokkia, mutta
operaatiosta ei ollut sanottavaa hyötyä.
Naurulokkiyhdyskunnan taru loppui 1980-luvun puolimaissa. Merimaskun
kunta aikoi ruveta ottamaan järvestä talousvettä ja sen tähden, sekä
em. maataloudelle aiheutuneiden haittojen takia, yhdyskunta päätettiin
tuhota. Vapaaehtoisten joukko rei'itti munat keväällä, ja kun se ei
ensimmäisellä kerralla tehonnut, rei'itettiin munat myös seuraavana
keväänä. Yhdyskunta muutti pois. Pesiä laskettiin olleen noin 1600-1700
(Erkki Hellman, suullinen tiedonanto).
Naurulokkiyhdyskunnan elinvoimaisuuteen vaikutti suuresti lähellä
sijainnut Paavolan turkistarha, jossa lokit kävivät ruokailemassa.
Naurulokkien mukana järveltä muutti pois valtaosa sen turvissa
pesineistä vesilinnuista. Laskin järven linnuston 5.5.2001
soutuveneellä kiertäen. Veneen lainasi Taattisten Karin Aaltonen. Vesi-
ja rantalinnusto 5.5.2001: kyhmyjoutsen 2 paria, sinisorsa 14 koirasta
eri puolilla järveä, haapana 2 paria + 1 koiras, tavi 1 koiras,
tukkasotka 2 paria, telkkä 10 paria, kurki 1 pari, rantasipi 1 pari,
kalalokki 4 tai 5 paria, kiuru 1 koiras, pajusirkku 9 paria.
Toinen laskenta jäi muiden kiireiden takia tekemättä. Vesilintujen
määrä ei siitä kuitenkaan olisi juurikaan lisääntynyt. Kyhmyjoutsen
asettui järvelle luultavasti 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa.
Kurkipari saattaa nykyisin ehkä pesiä Vähäpuolen pohjukassa. 80-luvulla
kurkipari pesi Matssuolla (Varpusuolla) ½ km järveltä länteen ja pari
ruokaili säännöllisesti järvellä. Järvellä ruokaili 70-luvulla
lähistöllä pesinyt kalasääskipari, aina sankan naurulokkiparven
keskellä. Harmaahaikaroitakin siellä kävi jo 70-luvulla. Nils Fritzén
tutki Taattistenjärveä 1950-luvulla ja hänellä on havaintoja myös
rantakanoista ja muista yölaulajista. Nokikanoja oli aiemmin pesinyt
järvellä, mutta ne olivat kadonneet 1982 mennessä.
maanantai, 11. helmikuu 2008
Kommentit