Perheeni kanssa vuokrasimme vanhan vaarinmökin vuonna 1997 Paraisten Lapplaxin kylästä Strandängenin tuntumasta. Kesämökkeilimme siellä vuoden 2002 kevättalveen saakka. Lintuharrastajalle paikka on sangen antoisa. Airiston ranta on 200 metrin päässä ja mökin ja rannan välissä kasvaa rehevä tervaleppälehto, jossa sekapuustona on muutamia suuria kuusia ja alikasvoksena runsas tuomitiheikkö. Mökki on kumpareella pienen pellon reunassa. Vierestä kulkee soratie edemmäs rantaan, jossa on muutamia kesämökkejä. Tien takana on entinen pelto, jolla kasvaa 25-30 vuotias rauduskoivikko, seassa tervaleppää ja tuomea.

Lintumaailma oli rikas. Koska olen lintujen rengastaja, perustin paikalle Sisämaan seurantapyynti-projektin alaisen rengastuspaikan. Raivasin paikat yhdeksälle vakioverkolle, yhteensä 75 juoksumetriä verkkoa. Ohjeen mukaisesti pyydystin lintuja rengastusta varten toukokuun alusta alkaen keskimäärin 10 päivän välein heinäkuun loppuun. Ensimmäisenä vuotena pyydystin myös elokuussa 3 kertaa, mutta lintujen vähyydestä johtuen lopetin elokuiset pyynnit.

Rengastuksen ohessa tein havaintoja linnuista. Havaintoja kertyi tietenkin myös normaalin mökkeilyn yhteydessä. Laadin joka vuosi ns. reviirikartan alueella pesivistä linnuista. Tutkimusalue, eli se alue, jolla liikuin rengastuspuuhissa, oli kooltaan vain noin 4 hehtaaria ja siitäkin 1/5 oli peltoa. Useimpien lintuparien reviirit ylittivät tutkimusalueen reunan, joten parimäärätiheyksien arvot ovat vain suuntaa-antavia arvioita. Toisaalta muutamien alueen ulkopuolelle jääneiden reviirien reunat ulottuivat myös tutkimusalueen sisälle.

5 tutkimusvuoden aikana tutkimusalueella pesi 33 lintulajia. Pesivien parien määrä vaihteli vuosittain vähän, 49-56 paria, keskimäärin pesi 53 paria. Joka vuosi pesivät seuraavat lajit (runsausjärjestyksessä, suluissa parimääarvion keskiarvo):
  • peippo (5,6)
  • pajulintu (4,0)
  • lehtokerttu (3,6)
  • punarinta (3,4)
  • punakylkirastas (2,8)
  • mustarastas ja laulurastas (2,4)
  • vihervarpunen (2,2)
  • mustapääkerttu (2,0)
  • sepelkyyhky ja talitiainen (1,8)
  • pensaskerttu (1,6)
  • harmaasieppo, puukiipijä, rautiainen ja sinitiainen (1,4)
  • kirjosieppo, punavarpunen, räkättirastas ja viherpeippo (1,2)
  • hömötiainen ja metsäkirvinen (1,0)
Muut pesimälinnut olivat (sulkeissa taas keskiarvo):
  • keltasirkku (1,0)
  • närhi, satakieli, sirittäjä ja tiltaltti (0,8)
  • hippiäinen, kultarinta ja punatulkku (0,6)
  • hernekerttu ja kuusitiainen (0,4)
  • pyy (0,2)
Tutkimusalueella vierailivat myös lähistöllä pesineet hiirihaukka, kulorastas, palokärki, pikkutikka ja varpushaukka. Laulavina mutta ei pesivinä tavattiin harmaapäätikka, käenpiika, käpytikka, lehtokurppa,  peukaloinen, uuttukyyhky ja västäräkki.Lintujen parimäärätiheydet on tapana ilmoittaa paria/neliökilometri. Tutkimusalueeni lintutiheys oli varsin korkea, keskimäärin noin 1325 paria/km2. Se on samaa luokkaa kuin Ruissalon ja Turun muiden lehtojen lintutiheys (katso esim. Gustafsson, Lehikoinen & Mäntylä 1982: Ruissalon linturetkeilyopas; Kallio, Huhtinen, Lemmetyinen & Mansikkaniemi 1985: Turun luonnonkohteet 1.; Lemmetyinen, Huhtinen, Kallio & Mansikkaniemi 1987: Turun luonnonkohteet 2.).

Runsaimman lajin, peipon, tiheys oli peräti 140 paria/km2, eli hehtaarilla pesi keskimäärin 1,4 peippoparia. Koloissa pesivien lintujen osuus oil melko pieni (14 %). Siihen vaikutti pesäkolojen vähyys, sillä metsä oli enimmäkseen nuorta eikä linnunpönttöjä ollut kuin 2 kelvollista ja pari ränsistynyttä. Puukiipijä pesi toisinaan talon rakenteissa, samoin harmaasieppo.

Seuraavaksi rengastustuloksia.

Lintuverkot olivat pyynnissä noin 5 tuntia kello 04.30-09.30. Kaikkiaan verkoista tuli 634 lintuyksilöä 33 lajista. SSP-rengastuksia ja samalla paikalla talviaikaan rengastettuja ja SSP:ssä kontrolloituja lintuja oli 472, omien renkaiden myöhempiä kontrolleja 160 ja vieraita renkaita 2. Vieraat renkaat olivat Ruotsissa rengastettu ja siellä talvehtinut viherpeippo sekä Jyrki Matikaisen Ruissalossa rengastama pesivä sirittäjä, joka on Suomen toiseksi vanhin sirittäjä. Omista rengastuksistani on tullut vain 1 löytö västäräkistä, joka löytyi 2 vuoden päästä kuolleena kilometrin päästä Strandbystä.

Lintuverkot pyydystävät tehokkaimmin pieniä, lähellä maanpintaa pusikoissa liikkuvia varpuslintuja. Runsain rengastuslaji olikin punarinta, joita rengastin kaikkiaan 120 yksilöä (25 % kaikista rengastuksista). Muut lajit olivat (runsausjärjestyksessä, sulkeissa  %-osuus)
  • peippo 70 (15 %)
  • mustarastas 38 (8 %)
  • punakylkirastas 34 (7 %)
  • laulurastas 31 (6,6 %)
  • talitiainen 24 (5 %)
  • lehtokerttu 17
  • pajulintu 15
  • mustapääkerttu 14
  • harmaasieppo 12
  • pensaskerttu 12
  • puukiipijä 10
  • punatulkku, rautiainen ja räkättirastas 9
  • kirjosieppo, sinitiainen ja sirittäjä 7
  •  keltasirkku 5
  • tiltaltti ja vihervarpunen 4
  • hernekerttu ja viherpeippo 3
  • hippiäinen, hömötiainen, kultarinta, metsäkirvinen, närhi, palokärki, punavarpunen ja satakieli 2
  • töyhtötiainen ja västäräkki 1
Tutkimusalueen säännöllisistä pesimälinnuista jäi rengastamatta vain sepelkyyhky ja satunnaispesijöistä kuusitiainen ja pyy. Nuorten ja vanhojen lintujen suhteita eli lisääntymismenestystä voi kuvailla punarinnan osalta. Nuoria punarintoja rengastettiin vuosittain vaihteleva määrä. Selvästi paras vuosi oli 1999, jolloin saatiin 35 nuorta punarintaa, huonoin 2001, vain 6 nuorta punarintaa. Keskimäärin saatiin 17 nuorta punarintaa kaudessa.

Kiinnostavin yksityiskohta oli varmaankin +2kv koiraspeippo, jonka rengastin ensimmäisenä pyyntiaamuna 1.5.1997. Sama yksilö tuli verkosta jokaisena seuraavanakin keväänä ensimmäisenä pyyntiaamuna ja samasta pihapiiristä!  Sen paino vaihteli vuosittain 21,6-22,3 gramman välillä eli vain 0,7 g. Meihin ihmisiin suhteutettuna 70-kiloisen painon vaihtelu olisi noin 2 kg.