Turussa Pansion kaupunginosassa oli kaatopaikka Pohjoissalmen rannalla ns. Shellin alueella noin 1940-luvulta 1960-luvun alkuun saakka. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen sinne ajettiin täyttömaata, jonka jälkeen alue sai toimittaa lumenkaatopaikan ja vapaavaraston virkaa aina 1990-luvun alkuun saakka. Metsäliitto sahasi alueella ns. turkintukkia pari vuotta 1990-luvun alkupuoliskolla. Tämän jälkeen Turun kaupungin satamalaitos alkoi rakentaa alueelle junalauttasatamaa, joka valmistui 1990-luvun lopussa. Alkuun sataman varastokenttä oli pääosin sora- ja murskepintainen, kunnes se asfaltoitiin noin vuonna 2006. Samana vuonna rakennettiin verkkoaita varastokentän ja rakentamattoman rantakaistaleen väliin.


Shellin tutkimusaluetta aamuauringossa junalauttasataman aidan luota kuvattuna

Turkulaisittain Shelli tai Selli sai nimensä Pansion suuresta öljysäiliöstä, jossa oli yhtiön logo. Shell oli turkulaisten lintuharrastajien suosima retkeilypaikka jo 1950-luvulla, sillä maankäytön luonteesta johtuen alueella oli paljon lintuja. Varsinkin keväällä sinne ilmaantui aikaisin muuttolintuja ja myöhemmin alkukesällä sen pusikoissa viihtyi harvinaisia laulutaitureita: satakieliä sekä luhta- ja viitakerttusia. Syksylläkin sinne kerääntyi etenkin avomaan lintuja, ja talvisin sen rikkaruohokentät ja talventörröttäjät kiinnostivat urpiais- ja hemppoparvia sekä harvinaistuneita tunturikiuruja. Lumenkaatopaikan loppumisen jälkeen alkoi sukkessio, jonka seurauksena avoimet kentät alkoivat kasvaa umpeen. Junalauttasataman rakennustyöt karkoittivat niin linnut kuin lintuharrastajat. Tänä päivänä valtaosa entisestä kaatopaikka-alueesta on asfaltin, kiskojen ja rakennusten peittämää.

Merenrantaan jäi kapea kaistale suojavyöhykkeeksi. Siellä kasvaa erillisinä saarekkeina noin 40-vuotiasta rauduskoivikkoa, seassa raitaa, haapaa, pihlajaa ja tuomea. Metsiköiden väleissä on seljapensaikkoa, vatukkoa, korkeaa pujo-, mesikkä-, nokkos-, ohdake- ja takiaiskasvustoa sekä raitavesakkoa. Pientä osaa ranta-alueesta satama käyttää edelleen lumenkaatopaikkana ja tämä noin puolen hehtaarin suuruinen kenttä pysyy matalan ruohokasvillisuuden vallassa. Rantavyöhykkeessä on järviruokokasvusto, joka kasvaa vuosi vuodelta laajuutta sekä merelle että maalle päin.

Shellillä on harjoitettu lintujen rengastustoimintaa 1960-luvulta lähtien. Aluksi se tapahtui Turun yliopiston biologien ja alan opiskelijoiden toimesta. 1980-luvun puolimaissa toiminta hiipui, kunnes vuosina 1991-1992 Shellillä pidettiin yllä yhtä Sisämaan seurantapyyntipaikoista (SSP). Tämä toiminta lopahti Metsäliiton sahureiden vallattua osan alueesta.


Shellin SSP:n verkkojataa

Vuonna 2001 aloitettiin SSP uudelleen ja se jatkui keskeytymättä vuoteen 2006. Vappuna 2007 SSP aloitettiin mutta rengastajan eli bloginpitäjän into loppui kesken kauden juhannuksen tienoilla ja rengastustoiminta keskeytyi. Bloginpitäjä perusti lintujen talviruokintapaikan alueelle syksyllä 2001 ja rengasti syksyisin ja talvisin 1972 lintua kontrolloiden lisäksi 836 lintua, yhteensä 2808 pyydystettyä yksilöä. Vieraita renkaita talvipyynneissä tavattiin 16.

Pesimälinnusto tutkittiin 7 vuotena 2001-2007 merkitsemällä rengastusaamuina tehdyt lintuhavainnot kartalle. Muilla käynneillä tehdyt havainnot otettiin myös huomioon. Tutkimusalueen koko on noin 4 hehtaaria, josta avomaata ja ruovikkoa on noin 2/3 ja koivikkoa 1/3. Osa avomaasta pidettiin keinotekoisesti avoimena poistamalla lehtipuuvesakko raivaussahalla huhtikuussa ennen pyynnin aloitusta. Näin taattiin alueen pysyminen kutakuinkin samanlaisena vuodesta toiseen, kuten SSP:n toimintaohjeissa esitetään. Luonnon sukkessiota ei tietenkään voida välttää, eli puut jatkoivat kasvuaan, ruovikko laajentumistaan ja ruohokasvillisuus muuttui peittävämmäksi. Huomattakoon, että alueella ei kasvanut yhtään ainoata havupuuta, ei edes katajaa. Lähimmät havupuut kasvoivat useiden satojen metrien päässä.

Tutkimusalue rajautuu etelässä Pohjoissalmeen, idässä pienvenesataman verkkoaitaan, pohjoisessa varastokentän tiehen ja verkkoaitaan sekä lännessä kapeaan lahteen, jonka pohjukassa on suuren pintavesiviemärin purkuaukko.


Vanha punavarpuskoiras

 Pesimälinnustoon kuului 34 lajia, joista joka vuosi pesivät (runsausjärjestyksessä, keskimääräinen parimäärä 7 vuoden aikana; sulkeissa lajin prosentuaalinen osuus kokonaisparimäärästä):

  • ruokokerttunen 5,9 (11,9 %)
  • pensaskerttu 5,1 (10,3 %)
  • räkättirastas 3,3 (6,6 %)
  • satakieli 3,0 (6,0 %)
  • lehtokerttu ja talitiainen 2,4 (4,8 %)
  • pajulintu 2,3 (4,6 %)
  • peippo ja punavarpunen 2,1 (4,2 %)
  • punakylkirastas ja sinitiainen 1,9 (3,8 %)
  • pajusirkku 1,7 (3,4 %)
  • kiuru 1,6 (3,2 %)

Muut pesimälajit olivat:

  • kirjosieppo 2,4 (4,8 %)
  • kottarainen 2,0 (4,0 %)
  • viherpeippo 1,1 (2,2 %)
  • sepelkyyhky ja uuttukyyhky (0,9)
  • mustarastas, rantasipi ja västäräkki (0,7)
  • fasaani, kivitasku ja pikkutylli (0,6)
  • harakka, kalalokki, niittykirvinen ja rytikerttunen (0,4)
  • keltavästäräkki ja pensassirkkalintu (0,3)
  • harmaasieppo, luhtakerttunen, tikli ja urpiainen (1)

Mahdollisia pesimälajeja olivat lisäksi hemppo, joita tavattiin alueella ruokailevina ja pari rakensi pesää aidan taakse varastoituun leikkuupuimuriin; kultarinta, laulava koiras kahtena keväänä; mustapääkerttu, laulava koiras kolmena keväänä; punarinta, laulava koiras yhtenä keväänä, ja viitakerttunen, laulava koiras
Kiurukoiras hieman oudossa ympäristössä

 yhtenä kesänä.

Muutamia lajikohtaisia erityismainintoja. Ruokokerttuset olivat varsin pesimäpaikkauskollisia, sillä rengastettuja yksilöitä tavattiin seuraavina vuosina noin 20 eri lintua, joista koiraita oli noin 2/3. Eräs koiras, joka rengastettiin 25.5.2002 (+1kv), kontrolloitiin alueella neljänä seuraavanakin kesänä. Se liikkui paljon, sillä 5 vuoden aikana se tarttui verkkoon alueen eri puolilla, enimmäkseen kuitenkin alueen keskivaiheilla. Verkot oli numeroitu ja bloginpitäjä merkitsi aina verkkonumeron kirjanpitoon. Ruokokerttuset elivät valtaosin ruovikossa, vain 1 tai 2 reviiriä oli vuosittain pensaikkoalueella.

Pensaskerttuja tuli runsaasti pesimään vuonna 2003, jolloin reviirejä oli ainakin 8. Poikastuotto oli kuitenkin sinä vuonna aivan surkea koleasta sadekesästä johtuen. Vuonna 2004 pensaskerttureviirejä olikin vain 4 ja vuonna 2005 vain 3. Vuosina 2006 ja 2007 reviirejä oli 5. Laji ei ollut niin pesimäpaikkauskollinen kuin ruokokerttunen, mutta 11.8.2001 rengastettu nuori yksilö, joka sittemmin osoittautui koiraaksi, tavattiin pesivänä vuosina 2003, 2004 ja 2005.


Kirjosiepponaaras

Pönttölinnut ovat oma lukunsa. Vein alueelle muutamia pikkulinnunpönttöjä jo keväällä 2001. Seuraavana talvena lisäsin 14 kottaraispönttöä, 3 uuttua ja pikkulinnunpönttöjen kokonaismääräksi 15, eli yhteenä 32 pönttöä. Läheisen pienvenesataman puolelle asetin 10 kottaraispönttöä ja 5 pikkulinnunpönttöä. Kirjosiepot asettuivat pesimään 2002 ja kottaraiset  2003. Kottaraisia pesi 24 pöntössä 5 paria vuonna 2003, 7 paria 2004, 5 paria 2005 ja 2 paria 2006. Vuonna 2007 pöntötysalueella ei pesinyt yhtään kottaraista. Kottaraismäärän hupenemiseen saattoi vaikuttaa se, että perustin kilometrin päähän Artukaisten kartanolle uuden kottaraispönttöalueen kevättalvella 2005 ja kottaraiset ehkä muuttivat sinne pesimään parempien ruokamaiden toivossa. Uuttukyyhkypari asettui uuttuun 2004 ja sen jälkeen pareja on ollut 2.


Nuori urpiainen

Viherpeippoja ei pesinyt alueella ennen kuin aloitin talviruokinnan 2001/2002. Sen jälkeen oli 1-2 paria vuosittain. Ainakin 1 pesä oli tuomipensaassa ja toinen vanhan pystyssä törröttävän hirren päässä. Urpiainen oli mielenkiintoinen tapaus. Keskikesällä 2003 varoitteli urpiainen koivikossa ja myöhemmin tuli verkosta saman kesän nuori lintu. Seuraavana kesänä 2004 en havainnut pesimäpuuhia mutta 17.7. rengastin 7 nuorta yksilöä kolmesta eri verkosta. Pesintä on tapahtunut lähiseudulla. Vihervarpuset liikkuivat alueella suurina parvina heinä-elokuussa 2001 ja 2004 pääasiassa koivunsiemeniä syöden. Muina vuosina tavattiin vain yksittäisiä vihervarpusia. Erikoista oli se, että valtaosa pyydystetyistä tuli verkosta numero 2, jonka pyyntiteho muuten oli vaatimaton. Tikli pesi varmuudella 2004 ja parina vuonna mahdollisesti. Nuorten lintujen parvet vierailivat ohdakkeissa ja takiaisissa heinäkuun puolivälistä alkaen.


Tikli

Pikkutyllipari oli epäonninen. Vain yhtenä kesänä näin niiden saavan poikasia, muina kesinä pesät tuhoutuivat. Alueella liikkui kettuja ja supikoiria ja variksia. Välillä pikkutyllit yrittivät pesiä pienvenesataman soratiellä, mutta tietäähän sen kuinka siinä kävi. Meriharakkapari pesi todennäköisesti varastokentän suuressa sepelikasassa yhtenä kesänä. Kalalokki pesi koivussa olevassa vanhassa variksenpesässä 2001 ja toinen pari meressä olevan tolpan päässä samana vuonna. Myöhemmin ne  pesivät ilmeisesti varastokentällä.

Pensassirkkalintupari pesi alueen länsiosassa 2005 ja 2006 ja sai poikasia molempina vuosina. Pari pesi kahdesti kesällä 2005. Sama koiras tuli pesimään samaan paikka 2006. Mahdollisesti toinen pari oli alueen itäreunassa vuonna 2005.


Pensasirkkalintu

Shellin SSP vuosina 2001-2006 toteutettiin 14 lintuverkolla, yhteensä 129 juoksumetriä. Pyyntiä oli vapusta elokuun loppuun keskimäärin 10 päivän välein, 7 ensimmäisellä pyyntikerralla kello 5-10 ja 5 viimeisellä kerralla kello 5-12. Verkoista osa oli sijoitettu aivan rantaviivalle ruovikkoon, osa pensaikkoon ja osa avomaalle. Kolmena ensimmäisenä vuotena rengastajia oli 2, sitten vain bloginpitäjä.

Kaikkiaan 6 vuoden aikana SSP-verkoista saatiin 2965 lintua 44 lajista. Rengastuksia kertyi 2253, vieraita renkaita oli 56 ja omien talvirengastusten kontrolleja 41. Kaikki pyydystetyt yksilöt lajeittain olivat,  runsausjärjestyksessä (sulkeissa lajin osuus koko 2965:n yksilön pyyntimäärästä):

  • ruokokerttunen 379 (12,8 %)
  • pajulintu 373 (12,6 %)
  • sinitiainen 334 (11,3 %)
  • pensaskerttu 318 (10,7 %)
  • vihervarpunen 182 (6,1 %)
  • lehtokerttu 158 (5,3 %)
  • talitiainen 148 (5,0 %)
  • viherpeippo 131 (4,4 %)
  • satakieli 127 (4,3 %)
  • punavarpunen 123 (4,1 %)
  • kirjosieppo 122 (4,1 %)
  • pajusirkku 107 (3,6 %)
  • hernekerttu 64
  • räkättirastas 53
  • punarinta 42
  • mustapääkerttu ja punakylkirastas 40
  • rytikerttunen 37
  • tikli 30
  • peippo ja pensassirkkalintu 21
  • västäräkki 18
  • mustarastas 17
  • tiltaltti 10
  • kivitasku 9
  • urpiainen 8
  • kottarainen, leppälintu ja pikkulepinkäinen 7
  • harmaasieppo 6
  • haarapääsky 5
  • kiuru ja käenpiika 3
  • keltavästäräki, kirjokerttu, laulurastas ja sinirinta 2
  • kultarinta, luhtakerttunen, nokkavarpunen, pensastasku, puukiipijä, rautiainen ja varpushaukka 1



Nuori nokkavarpunen, joka löydettiin seuraavana keväänä Saksasta kuolleena

Omista renkaista saatuja kontrolleja kertyi selvästi eniten ruokokerttusista. Myös tali- ja sinitiaisista, kirjosiepoista, satakielistä ja pensassirkkalinnuista saatiin runsaasti omia kontrolleja. Vähän kontrolloitiin vihervarpusia, pajulintuja, hernekerttuja ja rytikerttusia. Vieraista renkaista valtaosa oli Esa Lehikoisen ja Jorma Nurmen Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan rengastusasemalla rengastamia, sijaitseehan se vain runsaan kilometrin päässä Pohjoissalmen toisella puolella. 2 ruokokerttusta ja 1 punavarpunen oli rengastettu Kaarinan Rauvolan lintuasemalla, vihervarpunen Nousiaisissa, pajusirkku Sveitsissä, satakieli Keniassa, pajulintu Mietoisissa, lehtokerttu Latviassa ja hernekerttu Hangossa. Omista rengastuksista on tullut runsaasti kontrolleja Ruissalosta ja muutamia löytöjä muualta Turusta, vihervarpunen Laitilasta, nokkavarpunen Saksasta, pajulintu Sisiliasta ja hernekerttu Jordaniasta.

Nuorten lintujen esiintymisessä on vuosien välillä selkeitä eroja. Lisääntyminen onnistui hyvin vuosina 2001, 2002 ja 2006 (nuoria lintuja pyydystettiin yli 300), kun taas kesä 2003 oli poikastuotoltaan surkea (vain 80 nuorta lintua).