Vähäjoki on vähäinen joki, jota muualla maassa sanottaisiin puroksi, ja joka Koroisten ristin kohdalla yhtyy Aurajokeen. Ylempänä Jäkärlän jälkeen joen nimi muuttuu Paattistenjoeksi. Joki saa alkunsa Paattisten Kaarlejoen alapuolelta, jossa Nunnanoja ja Haaraoja yhtyvät yhdeksi suureksi virraksi. Kevättulvien ja kaatosateiden jälkeen Vähäjokea voi nimittää joeksi, mutta kesäkuivilla sen yli pääsee monin paikoin  alajuoksullakin kahlaamaan kumisaapasjaloin. 1970-luvun lopulla Vähäjoki padottiin Åvikin kohdalla ja Turun kaupunki käyttää allasta raakavesivarastona.

Retkeilin Vähäjoella paljon 1970- ja 80-luvuilla. Monin paikoin joen penkat ovat syvälle savimaahan uurtuneita ja reunojen rantakaistaleet ovat kapeita. Paikoin rantaniityt levenevät upeiksi kukkakedoiksi tai tervalepikoiksi.

23.6.1982 vaelsin Vähäjokea pienen pätkän, Vanhan Tampereentien sillalta (Maarian kirkon ja Prisman välissä) pohjoiseen ns. Farmoksen sillalle. Linnuntietä matka on vain noin 900 metriä, mutta joen mutkitellessa matka venähtää noin 1200 metriin. Joen itärannan leveämmät niityt rajautuvat peltoihin. Länsiranta on jyrkempi ja niitty kapea, ja ranta on monin paikoin metsäinen. Paikoin teollisuusalue on levinnyt lähes rantaan asti.

Laskin avomaan pesimälinnuston. Parimäärät perustuvat pääosin pesälöytöihin ja varoitteleviin emoihin. Metsälajisto jäi kartoittamatta, sillä laulukausi oli jo tuolloin enimmäkseen päättynyt. Pesimälajisto 1982 runsausjärjestyksessä, parimäärän minimi ja maksimiarviot:

• pensaskerttu 10-13 paria
• pensastasku 7-9 paria
• niittykirvinen 6-8 paria
• västäräkki 2-3 paria
• ruokokerttunen 1-2 paria
• luhtakerttunen 1 pari
• keltavästäräkki 1 pari
• pikkulepinkäinen 1 pari
• peltosirkku 1 pari
• kivitasku 1 pari
• telkkä 1-2 paria
• sinisorsa 1-5 paria

Myöhempinä vuosina joenpätkä on osoittautunut hyväksi yölaulajapaikaksi, ja siellä on laulanut mm. 2-3 luhtakerttusta ja pensassirkkalintua.