Retkeilyalueeni Merimaskussa huhti-toukokuussa 1972 käsitti pääosan kunnan Otavansaaren puoleisesta osasta. Joltisenkin kohtuullisesti tutkitun alueen pinta-ala oli noin 15 neliökilometriä (katso kirjoitustani hömötiaisesta ja muita aiempia kirjoituksiani). Merkitsin kaikki lintuhavainnot ylös erityisten paikannimien avulla ja havaintoja voi sen ansiosta tarkastella näin jälkikäteen. Virhemarginaali on erittäin suuri puoleen tai toiseen. Retkeilyni painottui huhtikuulle ja toukokuun alkupuolelle, jonka vuoksi useimpien hyönteissyöjien määriä en edes yritä arvioida.

Seuraavassa listassa on muutamien tavallisten lajien reviirimääriä retkeilyalueeltani. (Sulkeissa on lajin tiheys paria/km2) ja [hakasulkeissa karkea arvio Merimaskun parimäärästä, kunnan pinta-alan ollessa noin 51 km2]. Peltolajeista kiurulla on käytetty pinta-alana 30 ha sekä keltasirkulla ja kivitaskulla 20 ha, koska ne ovat helpommin havaittavissa kuin metsälajit..

• hippiäinen 52 paria (3,5 paria/km2) [180 paria]
• keltasirkku 164 paria (8 paria/km2) [420 paria]
  
• kiuru 91 paria (3 paria /km2) [155 paria]
  
• kivitasku 34 paria (1,7 paria/km2) [90 paria]
• käenpiika 16 paria (1,1 paria/km2) [55 paria]
• leppälintu 8 paria (0,5 paria/km2) [27 paria]
• metsäkirvinen 113 paria (7,5 paria/km2) [380 paria]
  
• peippo 300 paria (20 paria/km2) [1010 paria]
• punarinta 105 paria (7 paria/km2) [360 paria]
• puukiipijä 10 paria (0,7 paria/km2) [34 paria]
• rautiainen 16 paria (1,1 paria/km2) [55 paria]
  
• sepelkyyhky 37 paria (2,5 paria/km2) [125 paria]
• tiltaltti 14 paria (0,9 paria/km2) [50 paria]

Listan lajeista ovat hiljaisia ja huonosti havaittavia hippiäinen, puukiipijä ja rautiainen, ja niiden parimäärät ovat varmuudella alakanttiin laskettuja. Peippo oli niin runsas, että niitä en varmasti ollut kaikkia merkinnyt ylös. Leppälintu, metsäkirvinen ja tiltaltti ovat myöhäisempia muuttajia ja myös niiden määrät ovat varmaankin aliarvioita. Huomaa, että retkeilyalueeni oli tavallista maaseutumaisemaa ja siihen kuului niin peltoa, metsää, pihapiirejä, teitä kuin rantaa. Tiheydet ovat siis yleistiheyksiä.

Listasta on helppo poimia häviäjät ja menestyjät. Käenpiika ja leppälintu lienevät lähes täysin kadonneet, kivitasku ja tiltaltti suuresti vähentyneet. Kiuru on kadonnut pieniltä peltotilkuilta, vielä 1972 oli reviirejä pientenkin saarten pelloilla, ainakin Kytössä ja Koivuluodossa. Peippo, punarinta ja sepelkyyhky ovat entistä runsaampia.