Seurasin isokäpylinnun pesimistä Merimaskun Villivuorella ja
Vesiorvonmäellä keväällä 1979 (katso edellistä kirjoitustani). Kevään
ainoan pikkukäpylinnun (Loxia curvirostra)
havaitsin Vesiorvonmäellä 22.4. jyrsimässä männyn pikkuoksien kuivia
kärkiosia. Samaan aikaan pesi Turun Jäkärlän havusekametsässä ainakin 3
pikkukäpylintuparia, mutta siellä en tavannut isokäpylintuja koko
keväänä. Mainittakoon vielä, että kuusella oli silloin aivan
erinomainen käpysato.
Keväällä 1986 tilanne oli erilainen.
Kuusen käpysato oli kohtalainen tai keskimääräistä parempi. 3.
huhtikuuta retkeilin Kuusiston Lyhtyholmassa, lähellä nykyistä
lintutornia, ja tapasin siellä runsaasti pikkukäpylintuja. Koiraita
parveili kuusikossa kaikkiaan 10-12 yksilöä. Jostain ilmaantui naaras
höyheniään pörhistellen (hautomastako?). Koiraat intoutuivat vallan
hurjaan kosiskeluun: 4-5 koirasta lentää lepatteli naaraan lähistöllä
kiihkeästi laulaen ja keskenään toraillen. Yksi koiraista vaikutti
muita omistushaluisemmalta ja seurasi tiiviisti naaraan kannoilla muita
koiraita hätistellen. Muutaman minuutin kuluttua koko porukka katosi
kuusikkoon ja soidin päättyi. En löytänyt pesää.
7.
huhtikuuta 1986 retkeilin Kuusiston toisessa päässä radiomastoa
ympäröivässä kalliomännikössä. Täällä tapasin ylilentävänä
isokäpylintuparin ja yksinäisen linnun sekä paikallisen parin. Seurasin
paria kello 15.30-16.45 ja ne ruokailivat koko ajan samassa matalassa
kalliomännyssä männyn siemeniä syöden. Ruokailtuaan noin 45 minuuttia
naaras lennähti hetkeksi maahan ja hotki kiireesti auringon pehmentämää
lunta ja jatkoi sitten taas ruokailua. 21. huhtikuuta löysin pesän
melko läheltä em. tapaamispaikkaa. Samaan aikaan, siis 7.4., varoitteli
2 pikkukäpylintukoirasta alarinteen kuusikossa.
11.4.1986
retkeilin taas kerran Villivuorella ja yllättäen tapasin siellä sekä
iso- että pikkukäpylintuja. Isot pesivät mutta pienet parveilivat. 18
yksilön äänekäs pikkukäpylintuparvi ruokaili kuusissa, parvessa oli
valtaosa koiraita. Ne lauloivat ja päästelivät varoitusääntä
"kuk-kuk-kuk..." pitkinä sarjoina. Eräs erityisen vaalea koiras jahtasi
isokäpylintuparia ja lauleskeli hyvin innokkaasti. Jonkun ajan päästä
parvi jatkoi matkaansa pohjoiseen.
7. huhtikuuta 1979 kello 9 tarkkailin Villivuorella isokäpylinnun
parittelua. Kyseessä oli uusintapesää rakentava pari. Koiras lauloi
voimakkaasti korkean männyn latvassa, josta se lennähti naaraan luo
erään matalan männyn oksalle. Koiras päästeli kiihkeitä, sameita
"psrit-psrit" ääniä. Ne parittelivat oksalla siivet väristen noin 10
sekunnin ajan, samalla kuului jatkuvaa hiljaista tiititystä ja "psrit"
ääntä. Sitten ne lennähtivät tahoilleen. Pian siihen ilmaantui toinen
naaras ja ne lensivät kaikki pois. Tarkastin parin pesän, jossa 3.4.
oli ollut 4 munaa. Se oli nyt tyhjä, pohjalla oli vain pari
veripisaraa. Pari oli siis päättänyt yrittää uudelleen. Mutta
huonostihan kävi siinäkin yrityksessä.
24.4.1986 tarkkailin Villivuorella sulavesilätäköstä vettä juovaa
isokäpylintunaarasta. Ennen juomaan laskeutumista se töpötteli (äänteli
"köp-köp-köp...) kiihkeästi viitisen minuuttia. Juotuaan se lennähti
kohti läheistä pesäänsä. Saman tien lätäkölle laskeutui juomaan
pikkukäpylintunaaras! Väriltään se oli lähes kauttaaltaan kellanvihreä,
kun taas isokäpylintunaaras oli pääosin harmaa ja kellanvihreää oli
vain yläperässä. Hetken kuluttua lätäköllä käväisi käpylintukoiras,
joka lähti saman tien pikkukäpylintunaaras mukanaan.
Hetkeä myöhemmin tarkkailin läheistä isokäpylintujen poikaspesää. Pari
tuli etelästä ja laskeutui lähipuiden latvoihin. Samassa alkoi varis
rääkyä 200-300 m päässä. Pari aloitti kiivaan töpöttelyn eli
varoittelun. Poikaset makasivat pesän pohjalla litteinä nokat kohti
emoja. Kohta emot katosivat jonnekin, kunnes koiras palasi hetken
kuluttua ja laskeutui oksa kerrallaan naapuripuuta, koko ajan samalla
varoittaen. Poikaset makasivat edelleen litteinä. Koiraan ollessa 2 m
päässä pesästä naaras ilmaantui pesäpuun alaoksille. Naaras kiipesi
oksia pitkin pesälle ja kun poikaset huomasivat sen, ne nousivat
seisomaan ja alkoivat äänekkäästi piipittää. Naaras rupesi ruokkimaan
niitä. Koiras lähestyi pesää, edelleen varoitellen mutta yhä
vaimeammin. Naaraan ruokintahetki kesti noin ½ minuuttia, jonka jälkeen
koiras meni välittömästi ruokkimaan. Naaras hiippaili varovasti pois
pesältä, nyt puun vastakkaista puolta. Koiraan ruokinta kesti vain
10-15 sekuntia, jonka jälkeen se seurasi naarasta. Ne puhdistivat
nokkaansa ja höyheniään 1½ minuuttia, ja lähtivät sitten kohti
lounasta. Poikaset painautuivat pesän pohjalle välittömästi koiraan
ruokittua ne. Kello oli 12.45.
30.4.1986 pääsin näkemään isokäpylinnun poikasen pesästä lähtöä
Villivuorella. Tarkkailin vuoren huipulla kiviröykkiön lähellä olevaa
pesää. Emot paimensivat juuri lentämään oppinutta poikasta pesän
ympäristössä 10-70 m säteellä pesästä. Pesässä kyhjötti 1 poikanen.
Kello 13.16 olin noin 10 m päässä pesäpuusta, kun emot tulivat. Ne
ääntelivät nyt hiljaista "krip-krip, kri-kri" ääntä. Naaras tuli
tutkimaan minua metrin päähän naapuripuun oksalle. Koiras meni ensin
pesälle. Poikanen tuli levottomaksi ja kiipeili pesän lähioksille.
Naaraan lennähdettyä pesälle poikanen hyppäsi välittömästi lentoon ja
räpytteli välttävästi noin 40 m päähän, tupsahtaen risukasaan, johon se
jäi ihmettelemään. Emot seurasivat sitä äännellen jatkuvasti samaa
hiljaista "kri-kri" ääntä. Ne jäivät lähimäntyjen latvaan kello 13.25
ja lensivät hetken päästä pois. Toista lentopoikasta en enää havainnut.
sunnuntai, 23. maaliskuu 2008
Kommentit