Seurasin isokäpylinnun pesimistä Merimaskun Villivuorella ja Vesiorvonmäellä keväällä 1979 (katso edellistä kirjoitustani). Kevään ainoan pikkukäpylinnun (Loxia curvirostra) havaitsin Vesiorvonmäellä 22.4. jyrsimässä männyn pikkuoksien kuivia kärkiosia. Samaan aikaan pesi Turun Jäkärlän havusekametsässä ainakin 3 pikkukäpylintuparia, mutta siellä en tavannut isokäpylintuja koko keväänä. Mainittakoon vielä, että kuusella oli silloin aivan erinomainen käpysato.

Keväällä 1986 tilanne oli erilainen. Kuusen käpysato oli kohtalainen tai keskimääräistä parempi. 3. huhtikuuta retkeilin Kuusiston Lyhtyholmassa, lähellä nykyistä lintutornia, ja tapasin siellä runsaasti pikkukäpylintuja. Koiraita parveili kuusikossa kaikkiaan 10-12 yksilöä. Jostain ilmaantui naaras höyheniään pörhistellen (hautomastako?). Koiraat intoutuivat vallan hurjaan kosiskeluun: 4-5 koirasta lentää lepatteli naaraan lähistöllä kiihkeästi laulaen ja keskenään toraillen. Yksi koiraista vaikutti muita omistushaluisemmalta ja seurasi tiiviisti naaraan kannoilla muita koiraita hätistellen. Muutaman minuutin kuluttua koko porukka katosi kuusikkoon ja soidin päättyi. En löytänyt pesää.

7. huhtikuuta 1986 retkeilin Kuusiston toisessa päässä radiomastoa ympäröivässä kalliomännikössä. Täällä tapasin ylilentävänä isokäpylintuparin ja yksinäisen linnun sekä paikallisen parin. Seurasin paria kello 15.30-16.45 ja ne ruokailivat koko ajan samassa matalassa kalliomännyssä männyn siemeniä syöden. Ruokailtuaan noin 45 minuuttia naaras lennähti hetkeksi maahan ja hotki kiireesti auringon pehmentämää lunta ja jatkoi sitten taas ruokailua. 21. huhtikuuta löysin pesän melko läheltä em. tapaamispaikkaa. Samaan aikaan, siis 7.4., varoitteli 2 pikkukäpylintukoirasta alarinteen kuusikossa.

11.4.1986 retkeilin taas kerran Villivuorella ja yllättäen tapasin siellä sekä iso- että pikkukäpylintuja. Isot pesivät mutta pienet parveilivat. 18 yksilön äänekäs pikkukäpylintuparvi ruokaili kuusissa, parvessa oli valtaosa koiraita. Ne lauloivat ja päästelivät varoitusääntä "kuk-kuk-kuk..." pitkinä sarjoina. Eräs erityisen vaalea koiras jahtasi isokäpylintuparia ja lauleskeli hyvin innokkaasti. Jonkun ajan päästä parvi jatkoi matkaansa pohjoiseen.

7. huhtikuuta 1979 kello 9 tarkkailin Villivuorella isokäpylinnun parittelua. Kyseessä oli uusintapesää rakentava pari. Koiras lauloi voimakkaasti korkean männyn latvassa, josta se lennähti naaraan luo erään matalan männyn oksalle. Koiras päästeli kiihkeitä, sameita "psrit-psrit" ääniä. Ne parittelivat oksalla siivet väristen noin 10 sekunnin ajan, samalla kuului jatkuvaa hiljaista tiititystä ja "psrit" ääntä. Sitten ne lennähtivät tahoilleen. Pian siihen ilmaantui toinen naaras ja ne lensivät kaikki pois. Tarkastin parin pesän, jossa 3.4. oli ollut 4 munaa. Se oli nyt tyhjä, pohjalla oli vain pari veripisaraa. Pari oli siis päättänyt yrittää uudelleen. Mutta huonostihan kävi siinäkin yrityksessä.

24.4.1986 tarkkailin Villivuorella  sulavesilätäköstä vettä juovaa isokäpylintunaarasta. Ennen juomaan laskeutumista se töpötteli (äänteli "köp-köp-köp...) kiihkeästi viitisen minuuttia. Juotuaan se lennähti kohti  läheistä pesäänsä. Saman tien lätäkölle laskeutui juomaan pikkukäpylintunaaras! Väriltään se oli lähes kauttaaltaan kellanvihreä, kun taas isokäpylintunaaras oli pääosin harmaa ja kellanvihreää oli vain yläperässä. Hetken kuluttua lätäköllä käväisi käpylintukoiras, joka lähti saman tien pikkukäpylintunaaras mukanaan.

Hetkeä myöhemmin tarkkailin läheistä isokäpylintujen poikaspesää. Pari tuli etelästä ja laskeutui lähipuiden latvoihin. Samassa alkoi varis rääkyä 200-300 m päässä. Pari aloitti kiivaan töpöttelyn eli varoittelun. Poikaset makasivat pesän pohjalla litteinä nokat kohti emoja. Kohta emot katosivat jonnekin, kunnes koiras palasi hetken kuluttua ja laskeutui oksa kerrallaan naapuripuuta, koko ajan samalla varoittaen. Poikaset makasivat edelleen litteinä. Koiraan ollessa 2 m päässä pesästä naaras ilmaantui pesäpuun alaoksille. Naaras kiipesi oksia pitkin pesälle ja kun poikaset huomasivat sen, ne nousivat seisomaan ja alkoivat äänekkäästi piipittää. Naaras rupesi ruokkimaan niitä. Koiras lähestyi pesää, edelleen varoitellen mutta yhä vaimeammin. Naaraan ruokintahetki kesti noin ½ minuuttia, jonka jälkeen koiras meni välittömästi ruokkimaan. Naaras hiippaili varovasti pois pesältä, nyt puun vastakkaista puolta. Koiraan ruokinta kesti vain 10-15 sekuntia, jonka jälkeen se seurasi naarasta. Ne puhdistivat nokkaansa ja höyheniään 1½ minuuttia, ja lähtivät sitten kohti lounasta. Poikaset painautuivat pesän pohjalle välittömästi koiraan ruokittua ne. Kello oli 12.45.

30.4.1986 pääsin näkemään isokäpylinnun poikasen pesästä lähtöä Villivuorella. Tarkkailin vuoren huipulla kiviröykkiön lähellä olevaa pesää. Emot paimensivat juuri lentämään oppinutta poikasta pesän ympäristössä 10-70 m säteellä pesästä. Pesässä kyhjötti 1 poikanen. Kello 13.16 olin noin 10 m päässä pesäpuusta, kun emot tulivat. Ne ääntelivät nyt hiljaista "krip-krip, kri-kri" ääntä. Naaras tuli tutkimaan minua metrin päähän naapuripuun oksalle. Koiras meni ensin pesälle. Poikanen tuli levottomaksi ja kiipeili pesän lähioksille. Naaraan lennähdettyä pesälle poikanen hyppäsi välittömästi lentoon ja räpytteli välttävästi noin 40 m päähän, tupsahtaen risukasaan, johon se jäi ihmettelemään. Emot seurasivat sitä äännellen jatkuvasti samaa hiljaista "kri-kri" ääntä. Ne jäivät lähimäntyjen latvaan kello 13.25 ja lensivät hetken päästä pois. Toista lentopoikasta en enää havainnut.