Vuosien tauon jälkeen kiipesin Merimaskun Kaasavuorelle 20.4.2008. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka sukkessio edistyy. Nuoruudessani vuoren laki oli aika paljas kalliokeko, jossa kasvoi kitukasvuisia männynkäppänöitä ja muutamia vanhoja keloja. Kesäaikaan vuorella kävi runsaasti maiseman ihailijoita ja sinne johti pari-kolme kelpo polkua. Polut ovat nyt sammaloituneet ja jäkälöityneet ja monissa paikoissa kasvoi elinvoimaista männyntaimikkoa. Vanhat puut olivat venyneet pituutta ja leveyttä ja peittivät suuremman osan maisemasta kuin muistini kertoi. Muutos ei ollut mitenkään järisyttävä, mutta havainnollisti luonnon kasvuvoimaa ja palautumista.

1489752.jpg
Sannaistenlahti Kaasavuorelta

1489750.jpg
Vanha kolmiomittaustorni lojuu jo kolmattakymmenettä vuottaan huipun juurella

Ihaillessani maisemia lennähti läheiseen keloon värikäs käpytikkakoiras ja kajautti pari pärrytyssarjaa. Sitten se lennähti lähemmäksi latvasta kuivuneen kuusenkäppänän latvaan, missä se tarkkaili minua ja myös maisemia.

1489756.jpg
Käpytikkakoiras

Samaan keloon lennähti nyt käpytikkanaaras. Sen höyhenpuku oli likaisen näköinen ja koiraaseen verrattuna se oli myös pienempi ja tummempi. Saman tien se lennähti koiraan luo kuusen latvaan, räpytellen kuin perhonen ja jotain hiljaista kurnutusta pitäen. Se kiipesi koiraan viereiselle oksalle ja niiaili siinä.

1489773.jpg
Käpytikkapari, naaras kiimassa

Koiras ei sen kummempia kutsuja ja silmäpeliä sietänyt, vaan lennähti naaraan luo. Ne parittelivat nopeasti ja lennähtivät siitä omille oksilleen. Akti kesti muutaman sekunnin, enkä ehtinyt napata kuin yhden kuvan, joka kylläkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sitten naaras lennähti takaisin keloon ja kohta alarinteeseen päin. Koiras siirtyi myös keloon ja seurasi sitten naarasta.

1489945.jpg
Käpytikkojen rakkautta

Laskeuduin vuorelta vanhaa sammaloitunutta polku-uraani pitkin. Sattumalta näin tikkapariskunnan tuliterän asunnon haavan kyljessä.

1489955.jpg