Rautiainen (Prunella modularis) on Suomessa yleisenä pesivä kuusivaltaisten metsien lintulaji. Lajin syysmuutto Keski- ja Etelä-Euroopassa sijaitseville talvehtimisalueille alkaa elokuun puolimaissa, huipentuu syyskuun jälkipuoliskolla ja päättyy lokakuun puolivälissä, minkä jälkeenkin lajin voi vielä tavata, joskus jopa talvella.


Rautiainen

Rengastustoimiston (http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/rengastus/index.htm) koordinoiman rautiaisprojektin tavoitteena on rengastaa mahdollisimman paljon syysmuutolla olevia rautiaisia. Rengastusta varten ylimuuttavia ja lepäileviä lintuja houkutellaan lintuverkkoihin lauluatrapin avulla. Rautiainen on siitä kiitollinen tutkittava, että se reagoi herkästi saman lajin lauluun. Kaikilta pyydystetyiltä linnuilta pyritään mittaamaan siiven pituus, paino ja ihonalaisen rasvan määrä. Myös ruumiinhöyhenten sulkasatoa ja rintalihasten tilaa arvioidaan.

Aloitin rautiaisten rengastamisen Naantalissa syyskuun alussa 2005 yhdessä Markus Aholan kanssa. Markuksen kiiriden vuoksi olen jatkanut projektia yksin ekan syksyn jälkeen. 2006 säästin kesälomani syksylle ja olin hyvin aktiivinen. 2007 oli työkiireitä ja toiminta jäi muutamaan viikonloppuun. 2008 projekti on jo alkanut parilla pyynnillä.

Tässä kirjoituksessa keskityn syksyn 2006 muuton kuvailemiseen. Koska vuodatus.net ei osaa piirtää käppyröitä ja taulukotkin ovat sotkuisia, on tyydyttävä heikkotasoisempaan esitykseen.

Pyyntipaikka ja atrappi

Pyyntipaikka on Naantalin entisen sokeritehtaan takana oleva joutomaa, jossa kasvaa rautiaisia miellyttävä runsas rikkaruohosto ja pensaikko. Syksyllä 2005 pyynnissä oli 4 kappaletta 9 metrin ja 1 kappale 6 metrin verkkoja saman pusikon ympärillä. 2006 lintuja oli vähänlaisesti ja suoritin pyyntiä sekä samalla paikalla kuin 2005 että uudella paikalla 100 metriä pohjoisempana, jossa pyynnissä oli 3 kappaletta 9 metrin verkkoja tiheän raidan ympärillä. 2007 pyydystin 3 verkolla vain tällä uudella paikalla, samoin 2008. Pyynti on alkanut hämärissä ennen auringonnousua ja päättynyt tavallisesti kello 9-10,  säätilan ja lintumäärän mukaan joko aikaisemmin tai myöhemmin. Pyyntiaika ei siis ole ollut vakioitu.

Atrappina olen käyttänyt rautiaisen ääninäytettä Jean C. Roche'n CD:ltä Tous les oiseaux d'Europe (Sittelle). Äänilähteenä on ollut päättymätön C-kasetti tavallisessa Panasonicin radionauhurissa. 2006 käytin toisessa paikassa 12 voltin akkukäyttöistä autoradio-kasettisoitinta, johon oli liitetty suuritehoiset kovaääniset. Volyymi oli valtava mutta äänenlaatu kärsi, eikä lintuja tullut niin paljon kuin Panasonicin avulla.


Sokerinmäen vanha pyyntipaikka v. 2005

Rautiaismuutto 2006

Syksyllä 2006 aloitin pyynnin 25. elokuuta ja päätin sen 10. lokakuuta. Pyyntipäiviä oli yhteensä 39 (elokuussa 5, syyskuussa 27 ja lokakuussa 7 päivää) ja yksi pyynti kesti keskimäärin 3,7 tuntia (vaihteluväli 3-5 tuntia). Verkkoja oli pyynnissä keskimäärin 56 metriä (vaihteluväli 27-75 m).

Syksyn sää oli pyynnin kannalta mitä suotuisin. Aamun lämpötila pysytteli +10 asteen yläpuolella aina syyskuun puoliväliin saakka, jolloin 15.-17.9. oltiin nollan tuntumassa. Sadetta saatiin selvästi keskimääräistä vähemmän ja tuulet olivat enimmäkseen heikkoja tai kohtalaisia. Vasta 28. syyskuuta sää muuttui syksyisemmäksi ja alkoi esiintyä sadekuuroja sekä voimakkaita tuulia.

Rautiaisten muutto oli jo alkanut 25. elokuuta, jolloin aloitin pyynnit. Ensimmäiset 12 aamua olivat hiljaisia ja pyyntimäärä oli vain 44 yksilöä, eli keskimäärin 3-4 rautiaista aamua kohden. 10. syyskuuta päästiin ensi kerran yli kymmenen rautiaisen ja seuraavan viikon aikana rengastin 248 rautiaista. Kylmän ilman purkauksen jälkeen seurasi kahden aamun hiljaiselo 17.-18.9., vaikka sää olikin pyynnin kannalta otollinen. Varsinainen päämuutto alkoi sitten 19. syyskuuta ja huipentui 22.-23.9 , jolloin rengastin 204 rautiaista. Muutto jatkui vilkkaana vielä lokakuun alkupäiviin, mm. 2. lokakuuta 68 rengastusta, ja hiipui sitten, kunnes 9.-10. lokakuuta tuli vain 2 rautiaista aamussa.

Koko syksynä rengastettujen rautiaisten määrä oli 962 yksilöä, mikä tekee keskimäärin 24,7 yksilöä pyyntiaamua kohden.

Mediaanipäivä, eli päivä, jolloin puolet koko syksyn määrästä oli rengastettu, oli 22. syyskuuta. Päämuuton aikana jäi vain yksi pyyntiaamu väliin, 20. syyskuuta. Jos silloin olisi ollut pyyntiä, mediaanipäivä olisi todennäköisesti siirtynyt päivää aikaisemmaksi eli 21. syyskuuta, sillä sää oli tuolloin mitä parhain.

Rautiaisten ikäjakauma on ollut samantyyppinen kaikkina kolmena syksynä. Syksyllä 2006 rengastin kaikkiaan 38 vanhaa eli ennen vuotta 2006 syntynyttä rautiaista. Vanhojen lintujen osuus kokonaismäärästä oli kaikkina kolmena vuotena 4-5 %:n luokkaa. Ensimmäinen vanha yksilö tuli 12. syyskuuta. Vanhojen lintujen mediaanipäivä oli 24. syyskuuta eli 2 päivää myöhemmin kuin koko aineistossa.

Seuraavassa listassa on kaikki syksyn 2006 rautiaisrengastukset päivittäin:

• 25.8.          3
• 26.8.          7
• 27.8.          1
• 30.8.          2
• 31.8.          1
• 1.9.            7
• 2.9.            6
• 4.9.            0
• 5.9.            1
• 6.9.            9
• 7.9.            4
• 8.9.            1
• 10.9.         11
• 11.9.         35
• 12.9.         19
• 13.9.         22
• 14.9.         50
• 15.9.         67
• 16.9.         44
• 17.9.          7
• 18.9.          9
• 19.9.         34
• 21.9.         79
• 22.9.         96
• 23.9.        108
• 24.9.         31
• 25.9.         16
• 26.9.         53
• 27.9.         33
• 28.9.         13
• 29.9.         27
• 30.9.         28
• 1.10.         16
• 2.10.         68
• 4.10.         14
• 5.10.         17
• 6.10.         19
• 9.10.          2
• 10.10.        2

Biometriikka

Mittasin 914 rautiaisen painon 50 gramman Pesola jousivaa'alla 0,1 gramman tarkkuudella. Painavin yksilö oli 24,9 g ja kevein 15,4 g. Koko aineiston keskipaino oli 18,4 g. Peruskuntoinen rautiainen, joka ei ole vielä kerännyt rasvavarastoa, painaa noin 17-18 g. Pyyntikauden alussa ne painoivat keskimäärin noin 17,4 g ja lopussa eli lokakuun alkuun mennessä noin 19,3 g. Painon lisäys oli siten lähes 2 grammaa eli noin 10 %. Siis jotakuinkin niin että 70-kiloinen ihminen lihottaisi itsensä 77-kiloiseksi kuukaudessa.

Rautiaisten ihonalaisen rasvan määrä voidaan arvioida puhaltamalla vatsapuolen höyhenet sivuun, jolloin rasva erottuu kellahtavana ihon läpi. Rasvaisuusindeksi määritellään 0-8 (tai 0-5) portaisella asteikolla siten että rasvattomilla indeksi on 0 ja kaikkein rasvaisimmilla indeksi on 8. Naantalin aineistossa ei ollut yhtään 7-8 indeksin rasvapalloa. Seuraavassa listassa ovat kaikki punnitut yksilöt rasvaluokittain ja myös rasvaluokan keskipaino (n=914):

• indeksi 0          367 yksilöä          17,9 g
• indeksi 1          201 yksilöä          18,3 g
• indeksi 2          160 yksilöä          18,8 g
• indeksi 3          125 yksilöä          19,4 g
• indeksi 4           47 yksilöä           20,5 g
• indeksi 5           12 yksilöä           21,5 g
• indeksi 6            2 yksilöä            22,3 g

Mittasin 913 rautiaisen siiven pituuden ns. maksimimenetelmällä (ks. Svensson 1997). Siiven pituus vaihteli 65-75 mm välillä ja keskipituus oli 69,5 mm. Lähteen mukaan (PLV) rautiaissukupuolet ovat samankokoisia. Koko aineistossa siiven pituus kuitenkin kasvoi noin 0,9 millimetriä alkukauden 69 mm:stä loppukauden 70 mm:iin. Ainoastaan nuorien eli 1kv rautiaisten siiven pituus kasvoi noin 0,7 mm kauden aikana (n=870). Yhtään siipisulkasatoista rautiaista ei ollut. Voisiko rautiaiskoiraiden muutto olla naaraiden muuttoa myöhäisempi, kuten on monilla muillakin varpuslinnuilla? Ehkä koiraat ovat sittenkin hieman naaraita suurempia?

Kyllä vain, vanha kunnon Cramp ym. (1988) antaa rautiaiskoiraan siiven pituudeksi 71,1 mm (69-74) ja naaraan 68,6 mm (65-72); mittausmenetelmä on sama kuin Svenssonin. Crampin aineistossa on Hildénin keräämiä suomalaisia syyslintuja 8 yksilöä ja ne ovat painaneet keskimäärin 19 g (15,5-23,5 g).

Niin tieto vanhenee, kun uutta kertyy. Olisi jo korkea aika päivittää tuo vanha PLV. Ei nimittäin löydy toista yhtä kattavaa suomenkielistä teosta linnuista. Määritys-ja yleisoppaita kyllä on kymmeniä ja sitten erityisalojen teoksia runsaasti. Mikä taho ottaisi tuon urakakseen?

Kirjallisuutta:
- Cramp, Stanley ym. 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. V. Oxford University Press. Oxford. New York.
- von Haartman ym. 1967: Pohjolan linnut värikuvin (PLV) vol. II. Otava. Helsinki.
- Svensson, Lars 1976: Euroopan varpuslinnut. Sukupuolen ja iän määritys. - Suomen Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Helsinki.