Olin 26.6.2000 rengastamassa lokinpoikasia ja rantauduin Houtskarin Stockholmiin, jossa oli kohtuullinen harmaa- ja merilokkien yhdyskunta. Katajapuskasta muutaman askelen päässä rannasta lehahti lentoon huuhkaja ja sai välittömästi peräänsä valtaisan kiukkuisen lokkilauman, joka ahdisti sen kääntymään takaisin ja piiloutumaan heinikkoon luodon toiseen päähän. Viivyin luodolla vain varttitunnin ja löysin muutamia syötyjä harmaalokin poikasia eli huuhkaja oli aterioinut siellä jo aiemmin.

Työntäessäni venettä vesille huuhkajan pinna petti toistamiseen ja se ponkaisi siivilleen lähtien määrätietoisesti lentämään kohti lähes kahden kilometrin päässä olevaa Österskäriä. Monikymmenpäinen lauma lokkeja ahdisteli sitä ja se joutui vähentämään korkeutta, kunnes noin 400 metriä ennen rantaa se molskahti mereen. Lokit rauhoittuivat heti ja vain muutama jäi kiertelemään otuksen yläpuolelle. Lähdin välittömästi veneellä pelastamaan huuhkajaa, joka meloi siivillään kohti rantaa. Tuuli oli kohtalainen, noin 6-7 m/s ja aallokko sen mukainen. Viidessä minuutissa pääsin huuhkajan luo, joka oli jo aika väsynyt. Kaappasin sen haaviin ja istutin veneen pohjalle, jossa se tuijotti minua synkästi mutta rauhallisena.

Rantauduin Nölöskäriin ja kannoin naarashuuhkajan haavissa metsäisen saaren keskelle. Sillä oli rengas jalassa ja myöhemmin ilmeni sen olleen kevään 1999 poikasia ja rengastettu lähiseudulla. Seurusteltiin sitten neidin kanssa jonkin aikaa, ja sen sulat ja höyhenpuku alkoivat kuivua. Kiipesin metsässä olevalle kalliolle ja heitin otuksen ilmaan. Se lensi hiukkasen huojuen puiden sekaan ja katosi. Lokkeja ei ollut paikalla eikä niiden vihakirkumista kuulunut, joten huuhkaja varmaan jäi jonnekin metsän suojaan lepäämään.