Rakentelin maaliskuussa 2009 muutamia kottaraispönttöjä, joista yhden ripustin keittiömme ikkunan edustalle lehmukseen muutaman metrin päähän talon seinästä. Oli kiva istuskella aamupalalla ja tarkkailla tapahtumia.

Talitiaispari valtasi pöntön tuotapikaa. Koiras esitteli pönttöä naaraalle ja lauloi lähipuissa sekä ajeli toisia koiraita pois pihaltaan. Naaras alkoi kantaa pesään seinäsammalia huhtikuun 25. päivän paikkeilla ja pesä siitä nopeasti valmistui. Vapun aikoihin alkoi varmaan muninta-aika, sillä naarasta näkyi harvoin, vaikka koiras lauloi hullun lailla. Toukokuun kolmannen päivän aamuna puuhun ilmaantui uroskottarainen, joka lauloi reippaasti ja alkoi kantaa tinttien kalusteita pihalle. Tintit tarkkailivat touhua hämillisen näköisinä viereisessä lehmuksessa. Kottaraisen poistuttua ne palasivat pöntölle mutta eivät oikein osanneet ruveta mihinkään.

Seuraavana aamuna kottaraismies oli taas paikalla laulamassa. Kohta siihen lensi kolme kottaraista lisää, joista kaksi pian lähti. Koiras lauloi ja kävi pöntössä. Sitten se haki maasta jonkin pienen valkoisen kappaleen, ehkä paperinpalan, ja lensi puuhun tarjoten lahjaansa toiselle, joka myös oli koiras nokan sinisestä tyvestä päätellen. Ne istuivat samalla oksalla, toinen pystyasennossa hieman korkeammalla, laulaen, toinen alempana kyyryssä, sekin välillä hiljaa laulaen, nokat vastakkain. Noin kymmenen minuutin kuluttua ne lennähtivät toiselle puolelle runkoa ja jatkoivat vielä hetken laulutuokiotaan, kunnes lensivät pois.

Seuraavana aamuna koiraskottarainen taas lauloi pöntöllä ja kantoi sinne kuivia ruohoja. Tiaispari käväisi illalla pöntössä, mutta sitten ne luovuttivat, koiras vain toisinaan piipahti vilkaisemassa. Myöhemmin ne ryhtyivät rakentamaan uutta pesää naapurikerrostalon räystään alle noin 25 metrin korkeuteen. 7. toukokuuta kottaraismies kantoi pönttöön tuoreita vihreitä lehviä. Tämän jälkeen sitä näkyi harvoin. 20. toukokuuta koiras oli pöntöllä, kun sinne pyrki kirjosieppokoiras, jonka kottarainen nopeasti hääti.

Olin muutaman päivän merellä ja palatessani 29. toukokuuta koiras oli lopulta löytänyt puolison. Mikä lie leski tai eronnut, sillä muissa kottaraispesissä jo poikaset alkoivat valmistautua maailmalle lähtöön. Parittelu tapahtui kello 16 ja koiras kiekui hurmiossa. Sitten oli taas hiljaiseloa ja olin merellä joitakin päiviä. Illalla 13. kesäkuuta emot kantoivat pönttöön pieniä ötökkäannoksia eli onnellinen kuoriutuminen oli tapahtunut.

Päivä päivältä emojen kiire pöntöllä kasvoi. Ne veivät pönttöön joitakin öttiäisiä, joiden laadusta en saanut tarkempaa selkoa (kirjallisuuden mukaan lähinnä kovakuoriaisia), ja ulos tullessaan toivat nokassaan poikasen jätökset siistissä kalvopussukassa, jonka ne pudottivat jonkun kymmenen metrin päähän. Aamulla 25. kesäkuuta kävin rengastamassa poikaset, joita oli neljä. Siiven pituus oli keskimäärin 66 mm eli ne olivat tosiaan noin 11-12 päivää vanhoja.

Ruokinta jatkui tiiviisti ja poikaset alkoivat katsella lentoaukosta ulkomaailmaa. Pöntöstä kuului äänekästä surinaa, joka kiinnitti ohi kulkevien naapurien huomiota. Muutaman päivän mittaisen lomaretkeni jälkeen pönttö oli tyhjentynyt 8. heinäkuuta. Pyhän Katariinantien varressa ruokaili kottaraispoikue, ehkä kotipönttöni asukkaat?