Rautiainen (Prunella modularis) on yleinen Suomessa pesivä varpuslintu. Olen kirjoittanut rautiaisen syysmuutosta Naantalin Sokerinmäellä vuonna 2006 blogissani (3. syyskuuta 2008) . Sieltä voi lukea Rengastustoimiston rautiaisprojektin yleisistä periaatteista sekä muista pyyntiin liittyvistä perusasioista.

Perustin elokuussa 2010 rengastuspaikan Kaamastenlahden rannalle vuokramökkini pihapiiriin. Raivasin nuoreen, 6-7 m korkeaan koivuntaimikkoon paikat viidelle 9-metriselle ja yhdelle 6-metriselle lintuverkolle. Taimikko kasvaa lahdelta mökille johtavan venevalkaman ruoppausmassojen päällä. Osa verkkolinjoista ulottui järviruovikon puolelle. Alun perinkin olin hieman huolissani koivunlehtien varisemisesta verkkoihin syksymmällä, ja totuus oli, että syyskuun neljännen viikon alussa kellastuneita lehtiä alkoi olla verkoissa sietämättömän paljon. Oli pakko perustaa toinen pyydystyspaikka 200 m pohjoiseen, ruovikon reunassa kasvavien puumaisten katajien suojaan, paikkaan, missä ei kasvanut lehtipuita, yhtä tuomea lukuun ottamatta. Tein sinne paikat kolmelle 9-metriselle ja kahdelle 6-metriselle verkolle, ja pyyntiä oli kahdessa paikassa 24. syyskuuta alkaen. Soitin nauhurilla samaa rautiaisäänitettä samoilla laitteilla kuin vuonna 2006.

Päätin kokeilla myös haarapääskyjen pyyntiä niiden saapuessa illalla yöpymään ruovikkoon. Haarapääskyjä pyydystin ääniatrapin avulla kuutena iltana 11.-28. elokuuta, kunnes ne siirtyivät yöpymään kilometrin päähän toiselle lahdelle. Kaikkiaan rengastin 98 haarapääskyä ja niiden ohessa 67 muuta lintua.

Syksyn sää

Jos sää oli suotuisa vuonna 2006, samaa ei voi sanoa vuodesta 2010. Syyskuun puoliväliin saakka pyyntikelit olivat kuitenkin hyvät, sillä sadeaamuja oli vain kaksi, joista vain toisena piti pyynnistä luopua kokonaan. Tuuletkin olivat suotuisia, kunnes 16. syyskuuta lähtien aamut olivat enimmäkseen tuulisia, mutta sadetta saatiin vain yhtenä aamuna. Tuuli heikkeni 29. syyskuuta, jolloin oli syksyn paras muuttopäivä: yhteensä 176 lintua, joista 112 rautiaista. Sitten koitti neljän päivän tyyni jakso, jonka kuitenkin pilasi sankka aamusumu, joka hälveni vasta kello kymmenen tai yhdentoista jälkeen. Sumusta kun päästiin, alkoi tuulla kovaa etelästä ja sitä jatkui lokakuun seitsemänteen päivään saakka. 8. lokakuuta oli viimeinen hyvä pyyntiaamu, ja sitten oli taas tuulista. Kova tuuli aiheutti sen, että koivikon verkkoja ei voinut pitää pyynnissä koivunlehtisateen vuoksi, ja linnuthan hoksaavat tuulessa lepattavat verkot, eivätkä tartu niihin.

Rautiaismuuto 2010

Pyynti alkoi jo 12. elokuuta kahdella rautiaisella. Pyyntiaamuja oli yhteensä 41, joista elokuussa 6, syyskuussa 25 ja lokakuussa 10. Keskimäärin verkot olivat pyynnissä viisi tuntia kymmenen minuuttia, vaihteluväli kolmesta seitsemään tuntia. Verkkoja oli pyynnissä keskimäärin 59 metriä, vaihteluväli 21-84 m.

Muutto vilkastui 6. syyskuuta ja ensimmäinen huippu oli 9. syyskuuta, jolloin 80 rautiaista sai renkaan. 17.-18. syyskuuta oli seuraava muuttohuippu, kunnes 27.-29. syyskuuta rengastin 210 rautiaista. Epäsuotuisten säiden takia päämuutosta jäi suuri osa havaitsematta, sillä esim. Espoossa rengastettiin 217 rautiaista 25. syyskuuta (Tiira-havaintotietokanta). Koko syksyn rautiaissaldo oli 876 rengastusta ja yksi vieras kontrolli. Keskimäärin rengastin 21,4 rautiaista aamussa, mikä on hieman vähemmän kuin 2006 (24,7). Omia renkaita kontrolloin vain seitsemän kappaletta.

Muuton mediaanipäivä oli 18. syyskuuta (22.9. vuonna 2006). Vain yksi hyvä muuttoaamu 15. syyskuuta jäi väliin. Vanhojen lintujen (+1kv) osuus, 39 yksilöä, kaikista oli 4,5 prosenttia. Se on täysin samaa luokkaa viiden edellisen syksyn kanssa. Ensimmäinen vanha rautiainen tuli 6. syyskuuta ja vanhojen mediaanipäivä oli 27. syyskuuta (24.9. vuonna 2006). Nuorten lintujen mediaanipäivä oli 18. syyskuuta.

Kaikki syksyn rautiaisrengastukset sekä se vieras kontrolli:

*12.8.        2
*17.8.        0
*19.8.        1
*26.8.        3
*29.8.        6
*31.8.        7
*1.9.        4
*2.9.        6
*4.9.        6
*6.9.        26
*7.9.        39
*8.9.        41
*9.9.        80
*10.9.        57
*11.9.        7
*13.9.        3
*14.9.        27
*16.9.        27
*17.9.        65
*18.9.        52
*19.9.        13
*20.9.        33
*22.9.        9
*23.9.        9
*24.9.        4
*25.9.        12
*26.9.        5
*27.9.        62
*28.9.        36
*29.9.        112
*30.9.        31
*1.10.        28
*2.10.        22
*3.10.        9
*5.10.        2
*6.10         0
*8.10.        26
*10.10.        2
*13.10.        2
*16.10.        1
*18.10.        0

Mitta-aineisto

Mittasin lähes kaikista pyydystetyistä linnuista siiven pituuden (maksimimitta), painon 0,1 g tarkkuudella, rasvan (asteikko 0-8), lihaskuntoindeksin (0-3) ja ruumiinhöyhenten sulkasadon vaiheen (0-2). Ainoastaan 29. syyskuuta jäi kiireessä 48 rautiaista mittaamatta. Nuoren linnun keskimääräinen siiven pituus oli 69,3 mm, vaihteluvälin ollessa 64-74 mm (n=794). Vanhan linnun siiven pituus oli 70,8 mm ja vaihteluväli 67-73 mm (n=34). Koko aineistossa rautiaisen siiven pituus oli 69,4 mm (n=833), kun se vuonna 2006 oli 69,5 mm. Koko aineistossa siiven pituus kasvoi syksyn mittaan 0,7-0,8 mm eli suunnilleen samoin kuin 2006.

Painon lisäys muuttokauden edetessä ei ollut niin voimakasta kuin vuonna 2006. Kaikkien punnittujen rautiaisten paino kasvoi 17,2 grammasta 18,8 grammaan. Painavimmat linnut rengastettiin syys-lokakuun vaihteessa. Keskimääräinen rautiainen painoi 18,2 g (n=836), kun se vuonna 2006 painoi 18,9. Myös rasvan muodostuminen oli maltillisempaa vuonna 2010. Keskimääräinen rasvaindeksin arvo oli 0,9 (n=836), kun se vuonna 2006 oli kaksi kertaa korkeampi, 1,8. Indekseihin 7 ja 8 ei ylänyt yksikään rautiainen, kuten ei myöskään 2006. Ao. listassa ovat kaikki punnitut rautiaiset rasvaluokittain ja myös rasvaluokan keskipaino (n=836).

*indeksi 0    449
*indeksi 1    166
*indeksi 2    105
*indeksi 3     74
*indeksi 4     33
*indeksi 5      7
*indeksi 6      2

Palaan vielä tuohon Crampin ym. (1988) mitta-aineistoon, johon Hildén oli siis ilmoittanut kahdeksan suomalaisen rautiaisen painot. Painavin oli 23,5 g ja kevein 15,5 g. Ihmettelen, mistä Hildén nämä tiedot poimi. Ilmeisesti jostain suuremmasta aineistosta, sillä on tilastollisesti epätodennäköistä, että noin pieneen aineistoon mahtuu yksilö sekä painokäyrän huipulta että pohjalta. Ja keskiarvokin on lähes sama kuin omassa aineistossani. Ettei vain olisi tehnyt valikoivaa otantaa...

Kirjallisuutta:
- Cramp, Stanley ym. 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. V. Oxford University Press. Oxford. New York.

Muisteleminen on kai sallittua jo tämän ikäiselle faarille? Siispä muistelen lähes neljänkymmenen vuoden takaisia asioita, kun olin töissä Tunturipyörän tehtaalla Turun Kupittaalla, Joukahaisenkadulla, rakennuksessa, jossa kunnostettuna toimii nykyisin Turun Ammattikorkeakoulu. Tehtäväni oli muun muassa siirrellä valmistuneita polkupyöriä, mopoja, kuntosoutulaitteita ja kuntopyöriä varastoon. Varasto oli kuplahallissa tehtaan eteläpuolella. Toisinaan, joskus monta kertaa päivässä, minun piti viedä trukilla polkupyöriä tai tarvikkeita Tunturimyyntiin, joka toimitti tehtaan tuotteita ja varaosia vähittäiskauppiaille. Tunturimyynti sijaitsi Turun kaupungin teurastamon alakerrassa, junaradan puolella. Rakennus on jo aikaa sitten purettu, ja sen paikalla kohoaa korkea lasinen Trivium-toimistorakennus.

Teurastamon lastauslaituri oli rakennuksen pohjoispäädyssä. Eläintenkuljetusautot peruuttivat laituriin ja eläimet ajettiin sisälle teurastettavaksi. Jouduin ajamaan laiturin ohi käydessäni Tunturimyynnissä. Nykyiset eläinsuojelijat olisivat varmaan joutuneet mielisairaalaan seurattuaan sikojen ja nautojen kohtelua: surutta kuljettajat ja teurastajat hakkasivat niitä ja antoivat kyytiä sähköpampuilla. Joitakin kertoja näin, kun sika putosi laiturilta maahan asfaltille. Trukin kanssa se nostettiin takaisin laiturille, usein jalka tai jalkoja katkenneena. Toisinaan sika tai nauta juoksi ontuen pitkin pihaa, mies perässä. Kerran eräs vikkeläkoipinen nuori nauta pääsi karkuun, kiipesi ratapenkan päälle, ja loikki pitkin junarataa Helsinkiin päin. Kiinni sekin lopulta jäi.

Teurasjätteitä kasattiin teräksisiin, sinisiksi maalattuihin, tilavuudeltaan noin kuutiometrin kokoa oleviin verkkohäkkeihin, joita trukki kuljetti. Jätettä olivat ainakin suolet, mahat, luut yms., sellaisenaan syötäväksi sopimaton. Täysinäisiä jätehäkkejä säilytettiin ulkona rakennuksen seinustalla lähellä Tunturimyynnin ovea. Joku kuorma-auto kävi niitä joskus hakemassa. En tiedä, mitä niistä valmistettiin: saippuaa, makkaraa, turkiseläinten rehua? Harmaalokeille siinä oli tarjolla juhlapöytä. Kymmenet lokit tonkivat häkkien sisältöä ja raahasivat pitkiä suolia pitkin pihaa. Harmittaa, kun en älynnyt kirjata lokkihavaintoja ylös. Siihen aikaan lintuharrastusintoni oli aallonpohjassa. Mielessä pyörivät muut asiat ja elämäni oli täynnä epätoivoa, hurjuutta, etsimistä ja tuskaa. (En ole koskaan kaivannut nuoruutta takaisin; se oli vastenmielistä sekoilua ja toivottomuutta, sekoittuneena perusteettomaan optimismiin ja kuvitelmiin paremmasta maailmasta.) Siksi en ole kirjannut havaintoja ylös, vaan kirjoitan nyt muistin varassa. Linnut olivat enimmäkseen vanhoja, aikuisia harmaalokkeja. Kesällä ne ahtoivat kupunsa täyteen ja lensivät vaivalloisesti merelle ruokkimaan poikasiaan. Syksyllä joukossa oli nuoria lintuja, joskus kalalokkejakin. Talvellakin siinä muistaakseni kävi lokkeja.

Teurastamon ympäristöhaitat olivat melkoisia. Haju tietenkin oli aivan mahtava, varsinkin kesällä, kun teurasjätteet mätänivät kärpäspilvien ympäröiminä, ja eläinten paska ja kusi haisi. Laituri kuitenkin pestiin vesiletkulla varmaankin päivittäin. Teurastamon sisätiloja desinfioitiin ammoniakilla. Useita kertoja juoksi Tunturimyynnin henkilökunta pihalle silmät ja nenä räkää valuen, kun yläkerrassa oli päässyt lorahtamaan ammoniakkia, joka tunnetusti on ilmaa raskaampaa. Tuulettaa piti ja kunnolla... Lokkien kaklatus ja mekkalointi ei minua häirinnyt, tuskin muitakaan, sillä asutusta ei ollut lähellä.

Kunnallinen teurastamo aloitti toimintansa Turussa 1957 ja lopetti 1980 (kaupungin arkisto: http://www.wam.fi/public/default.aspx?contentid=4825&nodeid=6653).

Olen seurannut kottaraisen (Sturnus vulgaris) pesintää linnunpöntöissä Kaarinassa ja Turussa vuosina 2004-2010. Itsekkäänä tavoitteenani on ollut rengastaa mahdollisimman paljon poikasia, kuitenkin niin, että vapaa-aikaa jäisi myös muuhun elämiseen, minkä vuoksi en ole kasvattanut pönttöjen määrää kohtuuttoman suureksi. Toissijaisena tavoitteenani on ollut lisätä kottaraisten onnistuneiden pesintöjen määrää ja näin kasvattaa taantuneen lajin kantaa. Kummankin tavoitteen saavuttaminen näyttää olevan utopia.

Pönttöjen määrä ja sijoittelu

Taulukko 1. Tarkastettujen kottaraispönttöjen määrä vuosina 2004-2010

• Vuosi      Pönttöjä
• 2004       109
• 2005       307
• 2006       299
• 2007       261
• 2008       244
• 2009       221
• 2010       234

Tarkastettujen pönttöjen määrä on vaihdellut huomattavasti. 2004 oli aloitusvuosi ja pönttöjen määrää lisättiin vuoden aikana. 2005 ja 2006 tarkasti pääosin Jyrki Oja myös Ruissalon ja Friskalanlahden Life-rahoituksen avulla rakennetut pöntöt. 2008, 2009 ja 2010 tarkastamatta jäivät mm. Kulhon ja Kuusiston pöntöt, 2009 myös Keiramon pöntöt.

Kaarinassa pönttöjä on sijoitettu pieninä ryhminä kunnan eri osiin. Kuusistossa Life-pöntöt on sijoitettu kolmeen 10 pöntön ryhmään. Pönttöryhmiä on myös Tuorlassa, Keiramon tallilla, Lakarissa, Sorrossa, Veitenmäen koulun metsikössä, Alakylässä, Mattelmäessä, Alalemun kartanolla, Hovirinnassa, Kurkelassa ja Pohjolassa. Yksittäisiä pönttöjä on myös runsaasti.

Turussa pönttöryhmiä on Ruissalon lisäksi Artukaisissa, Pansiossa, Pahaniemessä, Orikedolla, Koroisissa, Rauvolanlahdella, Kulhossa ja Särkilahdella.

Uusi 10 pöntön ryhmä on Sauvossa 2009-2010.

Tuloksia

Taulukko 2. Kottaraisten pesinnät 2004-2010. Aloitetut = pesät, joihin munittu ainakin 1 muna; Onnistuneet = pesät, joista rengastettu poikasia; Asutus% = aloitettujen pesintöjen määrä / tarkastetut pöntöt * 100; Onnistumis% = onnistuneiden pesintöjen määrä / tarkastetut pöntöt; Tuh% = aloitettujen mutta tuhoutuneiden pesintöjen määrä.

• Vuosi     Aloitetut     Onnistuneet     Asutus%     Onnistumis%     Tuh%
• 2004          22               16               20 %               15 %          27 %
• 2005        100               92               33 %               30 %           8 %
• 2006        103               94               34 %               31 %           9 %
• 2007          84               82               32 %               31 %           2 %
• 2008          79               76               32 %               31 %           4 %
• 2009          91               85               41 %               38 %           7 %
• 2010          76               74               32 %               32 %           3 %

Alun jälkeen on noin 1/3 pöntöistä ollut asuttuna. Aloitettujen pesintöjen määrän väheneminen johtuu varmaankin siitä, että kottaraiset hakeutuvat mielellään uusiin pönttöihin pesimään. Monet vanhat pöntöt ovat joutuneet oravien nakertamiksi, koska en saanut kiinnitettyä peltistä lentoaukon suojusta kaikkiin pönttöihin. Lentoaukon halkaisija on 50 mm ja kaikki pöntöt ovat laudasta rakennettuja.

Kottaraiset eivät pidä oravista, jotka tunkevat pönttöihin ja saattavat syödä munia ja/tai poikasia. Senpä takia parhaiten menestyvät ja parhaiten kansoitettuja ovat peltojen, laitumien, rantojen ja pihojen yksittäisissä lehtipuissa tai lehtipuuryhmissä olevat pöntöt, jotka ovat kaukana oravien suosimista havupuustoisista metsänreunoista. Lisääntyneen talviruokinnan ansiosta taajamien oravakannat ovat erittäin elinvoimaisia. Voisiko sillä olla merkitystä kottaraiskannan hitaaseen palautumiseen?

Tuhoutuneista pesinnöistä osa on täysiä arvoituksiaä, osan voi yrittää selittää. Varmaankin orava häirinnällään aiheuttaa joskus ainakin munapesien hylkäämistä, pihoilla kyttäävät ja puihin kiipeävät kissat samoin. Myös ihmisen tahaton häirintä saattaa aiheuttaa hylkäämisen. Kerran oli poikaset hylätty aivan ilmeisesti sen takia, kun omakotitalon perhe oli pystyttänyt pöydän ja tuolit pöntön lähelle ja viettänyt siinä aikaansa. Toisaalta monet kottaraisparit pesivät hyvinkin vilkkaissa paikoissa onnistuneesti, kuten Kaarinan Hesburgerin vieressä ja Artukaisten hevostallien tuntumassa. Kuusiston Lyhdyn tilalla majaili joku peto, ilmeisesti nisäkäs (lumikko/kärppä/minkki?), joka vuonna 2004 söi poikaset ja osan emoista pönttöihin. Kiipeävätkö kärppä ja lumikko puuhun? Ainakin minkki voi kiivetä. Näätä tuskin mahtuu 50 mm:n lentoaukosta? Kommenttia, kiitos, jos on tietoa.

Taulukko 3. Onnistuneista pesistä rengastetut poikaset. Vaihtelu = poikasmäärän vaihtelu; Keskiarvo = keskimääräinen poikasmäärä; Onnistuneet = onnistuneiden pesintöjen määrä; Muninta = keskimääräinen muninnan alkamispäivämäärä.

• Vuosi       Reng. pullus      Vaihtelu     Keskiarvo    Onnistuneet   Muninta
• 2004                49                 2-6             4,5              16             25.4.
• 2005               401                1-7             4,4              92             24.4.
• 2006               357                1-6             3,8              94             27.4.
• 2007               423                2-8             5,2              82             24.4.
• 2008               362                2-7             4,8              76             24.4.
• 2009               399                2-7             4,7              85             25.4.
• 2010               361                2-7             4,8              74             26.4.
• 2004-9         2352                1-8             4,6            519             25.4.

Pesimämenestyksessä on vuosien välillä suuriakin eroja. Erityisen huono kevät oli 2006, jolloin muninta alkoi myöhään ja poikueet olivat pieniä. Kevät 2007 oli vuorostaan erinomainen muuallakin kuin Turun seudulla: esimerkiksi Mäntsälässä poikasmäärä oli keskimäärin 3,4 vuonna 2006 ja 5,3 vuonna 2007 (Sola 2008). Huhtikuu 2006 oli kylmä ja kottaraisnaaraat olivat ehkä keskimääräistä huonokuntoisempia pesinnän alkaessa.

Muninnan alkamisajankohdan olen laskenut seuraavan kaavan mukaan: rengastuspäivämäärä - poikueen ikä - poikasten määrä - haudonta-aika 12 pv - munat tai kuolleet poikaset. Pari selityksen sanaa. Poikueen iän olen arvioinut mittaamalla 2-3 poikasen siiven pituuden. 10 päivän ikäisen poikasen siipi on noin 60 mm ja se kasvaa noin 0,5-0,8 mm vuorokaudessa. Haudonta-aika 12 päivää on keskimääräinen kirjallisuudessa ilmoitettu, mutta se voi olla 13-14 päivää. Koska laskelma perustuu kahteen epätarkkaan arvoon, on muninnan alkamispäivämäärä epätarkka. Laskelmissa ovat mukana kaikki pesyeet, myös yhden, kahden ja kolmen poikasen pesyeet, jotka ovat vajaalukuisia, sillä munia ja joskus myös poikasia häviää ja/tai hautautuu pesäaineksiin. Virhemarginaali lienee 1-2 päivää puoleen tai toiseen. Em. seikoista johtuen muninnan alkaminen voi olla pari päivää laskelmaani varhaisempi.

Varhaisimpien pesyeiden muninta on alkanut 17.-18.4. Toistaiseksi myöhäisin pari aloitti muninnan noin 27.5.2009 koti-ikkunani edessä pihalehmuksen pöntössä,  josta rengastin poikaset 25. kesäkuuta. Eräs uusintapesintä alkoi mahdollisesti vieläkin myöhemmin, mutta se jäi tarkistamatta. Kirjallisuuden mukaan kottaraiskannan pääosa munii Etelä-Suomessa 26.4.-10.5. (von Haartman ym. 1967).

Taulukko 4. Pesyekoon vaihtelu. Luvuissa ovat mukana myös rengastushetkellä pesässä olleet kuoriutumattomat munat sekä kuolleet poikaset.

• Vuosi   1 pull     2 pull     3 pull     4 pull     5 pull     6 pull     7 pull     8 pull
• 2004       0           1           0           5           3           2           0           0
• 2005       2           6          11         22         41          9           1           0
• 2006       1          12         17         42         19          3           0           0
• 2007       0           2            4         14         27         30          4           1
• 2008       0           3            8         13         28         21          2           0
• 2009       0           2            2         16         46         16         3            0
• 2010       0           4            8         11         27         21         3            0
• 2004-9    3          30          50        123        191      102         13           1

Lopuksi

Vielä pari sanaa pönttöryhmistä ja muista pönttöjen asukkaista.

Artukaisten hevostallien pönttöryhmän perustin tammikuussa 2005. Alueella oli 27 pönttöä, joista 1 varastettiin vuonna 2006. Kottaraisia on 26:ssa pöntössä  pesinyt vuosittain seuraavasti:
    2005         11 pesintää, 42 poikasrengastusta
    2006         13 pesintää, 41 poikasrengastusta
    2007         13 pesintää, 49 poikasrengastusta
    2008         13 pesintää, 46 poikasrengastusta
    2009         12 pesintää, 53 poikasrengastusta

    2010           9 pesintää, 43 poikasrengastusta

Pahaniemen kartanon 28 pöntön ryhmän perustin myös tammikuussa 2005. Pönttömäärä väheni neljällätoista, kun lato purettiin Ruotsin Postin hallin tieltä ja seinille ripustetut 14 pönttöä katosi. Kottaraisia näissä on pesinyt seuraavia määriä:
    2005         10 pesintää, 47 poikasrengastusta
    2006         14 pesintää, 55 poikasrengastusta
    2007         13 pesintää, 60 poikasrengastusta
    2008          9 pesintää, 33 poikasrengastusta
    2009          5 pesintää, 19 poikasrengastusta

    2010          4 pesintää, 16 poikasrengastusta, yksi pesintä tuhoutui

Pansion Shellin pöntötysalueen perustin jo maaliskuussa 2002. Läheisen Artukaisten pönttöryhmän perustaminen näkyy Shellin pesintöjen vähentymisenä. Kottaraispönttöjen määrä on ollut 25 ja kottaraispopulaation koko on ollut:
    2002         ei pesintöjä
    2003         5 pesintää, 13 poikasrengastusta
    2004         7 pesintää, 25 poikasrengastusta
    2005         5 pesintää, 11 poikasrengastusta
    2006         2 pesintää, 6 poikasrengastusta
    2007         ei pesintöjä
    2008         2 pesintää, 9 poikasrengastusta

    2009         2 pesintää, 6 poikasrengastusta
    2010         ei pesintöjä

Koroisten pönttöryhmässä on 12 kottaraispönttöä, myös sen perustin tammikuussa 2005 ja populaation koko on ollut:
    2005         4 pesintää, 19 poikasrengastusta
    2006         6 pesintää, 21 poikasrengastusta
    2007         4 pesintää, 23 poikasrengastusta
    2008         3 pesintää, 15 poikasrengastusta

    2009         3 pesintää, 10 poikasrengastusta

    2010         2 pesintää, 11 poikasrengastusta

Kulhon pönttöryhmässä on 9 pönttöä, se perustettiin toukokuussa 2004 ja kottaraisten pesintöjä on ollut seuraavasti:
    2005         3 pesintää, 13 poikasrengastusta
    2006         5 pesintää, 11 poikasrengastusta
    2007         2 pesintää, 11 poikasrengastusta
    2008-2010         pönttöjä ei tarkastettu

Hirvensalon Särkilahden pönttöryhmä perustettiin maaliskuussa 2006, pönttöjen määrä on vain 5 ja kottaraispopulaatio on vaihdellut seuraavasti:
    2006         4 pesintää, 17 poikasrengastusta
    2007         1 pesintä, 6 poikasrengastusta
    2008         4 pesintää, 21 poikasrengastusta

    2009         3 pesintää, 14 poikasrengastusta

    2010         2 pesintää, 5 poikasrengastusta, toinen pesintä tuhoutui

Kaarinan keskustaa ympäröiville omakotitaloalueille Alakylään, Pohjanpellonkadulle ja Viipurintielle perustin 25 pöntön tutkimusalueen kevättalvella 2005. Pöntöt ovat pihakoivuissa ja asukkaiden pyynnöstä asetettuja. 3 pönttöä varastettiin, eivät talojen asukkaat, ja näistä yhden korvasin uudella, joten pönttömäärä hieman vaihtelee. Kottaraisia on pesinyt runsaasti, poikasia on ollut keskiarvoa hieman enemmän ja pesinnät ovat olleet aikaisia, paitsi vuonna 2008, jolloin orava oli vallannut monta pönttöä. Kottaraisia on pesinyt seuraasti:
    2005         12 pesintää, 50 poikasrengastusta
    2006         12 pesintää, 42 poikasrengastusta
    2007         12 pesintää, 60 poikasrengastusta
    2008         5 pesintää, 26 poikasrengastusta
    2009         12 pesintää, 46 poikasrengastusta, 2 pesintää tuhoutui

    2010           6 pesintää, 24 poikasrengastusta

Pönttöjen tavallisimpia muita asukkaita ovat oravien lisäksi olleet ampiaiset, kimalaiset, pikkuvarpuset ja talitiaiset. Pesineet ovat myös kirjosieppo, käenpiika (2008) ja sinitiainen. Leppälintu on pesinyt kahdesti Keiramon tallilla. Pikkuvarpusia on pesinyt Koroisissa vuodesta 2006 alkaen, Rauvolanlahdella vuonna 2008 ja Koristossa 2009-2010.

Kirjallisuus
von Haartman ym. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
Sola, Petri 2008: Kottaraisen emopyynti - vinkkejä ja alustavia tuloksia. - Rengastajan vuosikirja 2008.
 

Rakentelin maaliskuussa 2009 muutamia kottaraispönttöjä, joista yhden ripustin keittiömme ikkunan edustalle lehmukseen muutaman metrin päähän talon seinästä. Oli kiva istuskella aamupalalla ja tarkkailla tapahtumia.

Talitiaispari valtasi pöntön tuotapikaa. Koiras esitteli pönttöä naaraalle ja lauloi lähipuissa sekä ajeli toisia koiraita pois pihaltaan. Naaras alkoi kantaa pesään seinäsammalia huhtikuun 25. päivän paikkeilla ja pesä siitä nopeasti valmistui. Vapun aikoihin alkoi varmaan muninta-aika, sillä naarasta näkyi harvoin, vaikka koiras lauloi hullun lailla. Toukokuun kolmannen päivän aamuna puuhun ilmaantui uroskottarainen, joka lauloi reippaasti ja alkoi kantaa tinttien kalusteita pihalle. Tintit tarkkailivat touhua hämillisen näköisinä viereisessä lehmuksessa. Kottaraisen poistuttua ne palasivat pöntölle mutta eivät oikein osanneet ruveta mihinkään.

Seuraavana aamuna kottaraismies oli taas paikalla laulamassa. Kohta siihen lensi kolme kottaraista lisää, joista kaksi pian lähti. Koiras lauloi ja kävi pöntössä. Sitten se haki maasta jonkin pienen valkoisen kappaleen, ehkä paperinpalan, ja lensi puuhun tarjoten lahjaansa toiselle, joka myös oli koiras nokan sinisestä tyvestä päätellen. Ne istuivat samalla oksalla, toinen pystyasennossa hieman korkeammalla, laulaen, toinen alempana kyyryssä, sekin välillä hiljaa laulaen, nokat vastakkain. Noin kymmenen minuutin kuluttua ne lennähtivät toiselle puolelle runkoa ja jatkoivat vielä hetken laulutuokiotaan, kunnes lensivät pois.

Seuraavana aamuna koiraskottarainen taas lauloi pöntöllä ja kantoi sinne kuivia ruohoja. Tiaispari käväisi illalla pöntössä, mutta sitten ne luovuttivat, koiras vain toisinaan piipahti vilkaisemassa. Myöhemmin ne ryhtyivät rakentamaan uutta pesää naapurikerrostalon räystään alle noin 25 metrin korkeuteen. 7. toukokuuta kottaraismies kantoi pönttöön tuoreita vihreitä lehviä. Tämän jälkeen sitä näkyi harvoin. 20. toukokuuta koiras oli pöntöllä, kun sinne pyrki kirjosieppokoiras, jonka kottarainen nopeasti hääti.

Olin muutaman päivän merellä ja palatessani 29. toukokuuta koiras oli lopulta löytänyt puolison. Mikä lie leski tai eronnut, sillä muissa kottaraispesissä jo poikaset alkoivat valmistautua maailmalle lähtöön. Parittelu tapahtui kello 16 ja koiras kiekui hurmiossa. Sitten oli taas hiljaiseloa ja olin merellä joitakin päiviä. Illalla 13. kesäkuuta emot kantoivat pönttöön pieniä ötökkäannoksia eli onnellinen kuoriutuminen oli tapahtunut.

Päivä päivältä emojen kiire pöntöllä kasvoi. Ne veivät pönttöön joitakin öttiäisiä, joiden laadusta en saanut tarkempaa selkoa (kirjallisuuden mukaan lähinnä kovakuoriaisia), ja ulos tullessaan toivat nokassaan poikasen jätökset siistissä kalvopussukassa, jonka ne pudottivat jonkun kymmenen metrin päähän. Aamulla 25. kesäkuuta kävin rengastamassa poikaset, joita oli neljä. Siiven pituus oli keskimäärin 66 mm eli ne olivat tosiaan noin 11-12 päivää vanhoja.

Ruokinta jatkui tiiviisti ja poikaset alkoivat katsella lentoaukosta ulkomaailmaa. Pöntöstä kuului äänekästä surinaa, joka kiinnitti ohi kulkevien naapurien huomiota. Muutaman päivän mittaisen lomaretkeni jälkeen pönttö oli tyhjentynyt 8. heinäkuuta. Pyhän Katariinantien varressa ruokaili kottaraispoikue, ehkä kotipönttöni asukkaat?

Olin 13.5.2006 laskemassa saaristolinnustoa Nauvon ulkosaaristossa. Erään puuttoman luodon rantakatajikosta ponkaisi lentoon huuhkaja, lähtien hyvin vakaasti lentämään kohti noin 700 metrin päässä olevaa saarta, lentokorkeuden ollessa 15-20 metriä merenpinnan yläpuolella. Linnut eivät ahdistelleet sitä. Muutama kymmenen metriä ennen rantaa se äkisti pudotti lentokorkeuden aivan vedenpinnan tasalle ja pudottautui sitten mereen muutama metri ennen rantaa. Siihen rantaveteen se jäi lillumaan pariksi minuutiksi, keräten kimppuunsa 6 varista ja 30 lokkia. Sitten se meloi rantaan ja kömpi katajan alle. Samassa saaren yli lensi merikotka kohti itää.

Oletan, että huuhkaja näki lähestyvän merikotkan jo kaukaa ja pelastaakseen nahkansa joutui tekemään näin epätavallisen ratkaisun. Tapahtumahetkellä oli hyvä näkyvyys, tuuli oli heikkoa tai kohtalaista ja kello oli 8.40. Korostan, että sen uimaretki oli vapaaehtoinen, eivätkä linnut silloin ahdistelleet sitä.