Pesä 1.
23 maaliskuuta 1979 kello 12.10 seurasin kuusen latvassa laulavaa ja ääntelevää pikukäpylintukoirasta. Hetken päästä se lennähti nuoreen kuuseen ja söi (tai joi) oksalla olevaa lunta. Se otti lunta nokkaansa ja kallisti päänsä taaksepäin nielaisten veden. Se teki tämän liikkeen noin 20 kertaa. ½ tuntia myöhemmin koiras taas lauloi saman kuusen latvassa, äännellen välillä "plit-plit". Muutaman minuutin kuluttua se lennähti 20 metrin päässä olevan toisen kuusen latvaan ja äänteli siinä hiljaa "plit-plit" ääntä. Hetken kuluttua se lennähti 20 metrin päässä kasvavan männyn oksalle, jota pitkin se käveli oksan kärkeen, missä oli pesä. Se ruokki hautomassa olevaa naarasta kuvustaan oksentamalla siemenpuurolla. Ruokintatapahtuma kesti noin ½ minuuttia ja sen aikana koiras antoi naaraalle noin 15 annosta. Naaras painautui pesään ja koiras lennähti välittömästi em. kuusen latvaan alaken puhdistaa nokkaansa hiljaa äännellen. Sitten se siirtyi vieressäni kasvaan kuuseen ja alkoi varoitella minua. Siirryin kauemmas, jolloin koiras rauhoittui ja lensi kohta kauas moottoritien toiselle puolelle.
Koiraan poistuttua kiipesin pesälle, joka sijaitsi noin 10 metrin korkeudella, lounaan suuntaan kasvavan elävän oksan kärjen oksanhaarassa noin metrin päässä rungosta. Naaras poistui pesästä, jossa oli 3 runsaan viikon ikäistä poikasta. Suurimman poikasen käsisulkien kärjet olivat kasvaneet noin ½ cm tupista ulos, joten se oli iältään ehkä noin 9-10 päivää. Muninta oli alkanut siis noin 24.-25. helmikuuta. Poikaset olivat tummanharmaita, pörröisiä, nokka vaaleankeltainen ja kita tumman purppura. Nokan kärki ei ollut vielä ristissä. Ne makasivat nokat samaan suuntaan. Pesän laidoilla oli hieman ulosteita.
Pesäpuu oli normaali tukkimänty, noin 15 metriä korkea. Se kasvoi talvella metsään raivatun Kärmelänkadun laidassa, noin 50 metriä pellonreunasta. Biotooppi oli havupuuvaltainen kuivanhon kankaan sekametsä. Lähimmät kuusikot olivat noin 150 metrin päässä.
Seuraavana päivänä poikaset rengastettiin kello 15.30. Ne olivat pulleita ja hyväkuntoisia ja kokoerot olivat melko selvät, haudontahan alkaa jo ensi munasta. Poistuimme etäämmälle. Naaras, joka oli hätäillyt lähipuissa toimituksen ajan ja varoitellut "kyk-kyk" äänellä, teki nyt pari kierrosta pesäpuun ympärillä ja lennähti sitten 150 metrin päässä olevaan kuusikkoon, josta kuului mahdollisesti koiraan ääntelyä. Poistuimme paikalta.
26.3. palasin pesälle, joka oli tuhoutunut. Poikaset olivat poissa ja pesän sisustaa oli pöyhitty. Todennäköisesti joko närhi tai orava oli löytänyt pesän.
Pesä 2.
Aamupäivällä 11. huhtikuuta 1979 havaitsin laulavan pikkukäpylintukoiraan kuusen latvassa runsaan 100 metrin päässä pesä 1:stä koilliseen. Puoliltapäivin paikalla oli pari. Koiras ruokaili kuusessa ja naaras laskeutui maahan juomaan vettä, minkä jälkeen se ryhtyi keräämään maasta pesäaineksia. Se keräsi nipun heinänkorsia mutta heitti sen kohta pois ja nyhti nokkaansa tukon jäkälää. Koiras seuraili sen touhuja lähettyvillä ja kävi myös juomassa. Naaras lensi pesälle, joka sijaitsi noin 15 metriä korkean männyn oksanhaarasssa noin 9 metriä maanpinnasta ja noin metrin päässä rungosta. Pesänrakennus oli ehkä puolivälissä, sillä oikeastaan vasta kuivista kuusenrisuista tehty runko oli valmis. Naaras haki lisää kuusenoksia, jotka se katkoi rungon läheltä ja paloitteli sopivan mittaisiksi. Toisinaan kuului erikoinen ääni, melko kuuluva, hyrisevä "hhrriyy" tai "fhrriyy", ainakin koiras äänteli näin ja ääni kuului vai pesänrakennustoimien yhteydessä.
Tämä oli eri pari kuin pesä 1:llä, tai ainakin koiras oli eri, sillä tämä koiras oli väriltään kauniin karmiininpunainen eikä sillä ollut harmaata laikkua mahassa, kuten pesä 1:n koiraalla, joka perusväriltään oli himmeän oranssi. Naaraan puku oli harmaa, jossa hienoinen vihertävä vivahdus, ja sekä ala- että yläperä olivat kellanvihreät.
Biotooppi oli samankaltainen kuin pesä 1:ssä, puuston ollessa mäntyvaltainen ja tiheäkasvuisempi. Paikka oli loivassa rinteessä Talolankadun ja Varsojankadun risteyksen tuntumassa ja siinä lienee nykyisin rakennuksia.
12.4. naaras rakensi ahkerasti. 17.4. kello 11 kiipesin pesälle, jossa oli 3 munaa. Emoja ei näkynyt, ei kuulunut. Kello 13 koiras seisoi viereisen männyn latvassa ja lauloi hiljaa sekä äänteli kutsuääntä, myös hiljaisesti. Se lennähti pesälle ja viipyi siellä ½ minuuttia. Menin pesäpuun juurelle ja rapsutin sen kuorta. Kiikarilla havaitsin naaraan kurkistavan pesästä. Haudonta käynnissä. Kello 13.44 koiras saapui ja alkoi varoitella "kyk-kyk". Naaras vastasi pesästä välittömästi "plit-plit" äänisarjalla. Kello 13.47 koiras lennähti pesäoksan kärkeen ja käveli sitä pitkin ruokkimaan naaraan. Ruokinta kesti korkeintaan 10 sekuntia, jonka jälkeen koiras poistui kauemmas. Naaras oli äänetön. Tarkkailin pesää maassa istuen 20 metrin päässä.
18.4. kiipesin laskemaan munat. Naaras oli hautomassa ja poistui pesästä vasta kun olin parin metrin päässä. Pesässä oli 4 munaa kello 10.57. Muninta oli siis alkanut 15.4. Naaras hermoili lähipuiden latvoissa päästellen vikiseviä ääniä. Se palasi pesään varovasti oksia pitkin kiipeillen kello 11.02.
19.4. naaras hautoi. 23.4. kello 7.29 koiras saapui pesälle ja naaras lähti sen kanssa 50-100 metrin päähän. Naaras palasi pesään kello 7.35, koiras kävi ruokkimassa sen 7.37 ja lensi sen jälkeen pois. Ruokinta kesti 10-15 sekuntia.
24.4. koiras saapui pesälle ja ruokki naaraan kello 12.00. Ruokinta kesti 38 sekuntia ja koiras poistui heti. 27.4. kiipesin tarkastamaan tilanteen. Naaras oli hautomassa ja poistui ollessani parin metrin päässä. Pesässä oli vain 3 munaa kello 11.00. Naaras palasi pesään kello 11.10. Koiras kävi ruokkimassa sen kello 11.17.
30.4. naarasta ei näkynyt pesässä, joten kiipesin ylös. Pesässä oli 3 munaa kello 13.20, mutta se oli aivan ilmeisesti hylätty, sillä pesä oli vettynyt ja munatkin olivat märkiä. Kova tuuli heilutti oksaa rajusti ja sade osui suoraan pesään. 2.5. kello 11.25 kiipesin taas pesälle, joka oli nyt tyhjä. Pesän pohjaa oli pöyhitty. Otin pesän mukaani ja erittelin sen rakenteen:
- runko oli laadittu ohuista kuivista kuusenoksista
- pesämaljan pohja oli sidottu juurikuiduilla kuusenoksiin
- pesämalja oli rakennettu pääosin kuivista heinänkorsista, seassa joitakin vihreitä ruohoja ja hieman jäkälää sekä ohuita juurikuituja ja pari höyhentä
- pesämaljan pohjan ulkoreunassa oli sammalta ja koivunhilsettä sekä vähän lahopuuta ja kuolleita koivun ja puolukan lehtiä
Kommentit