Isokäpylintu (Loxia pytyopittacus) on peippojen sukuun kuuluva lintu, joka on ravinnonkäytössään erikoistunut syömään männyn siemeniä. Männyn siemenkadon sattuessa, tai jos kuusessa on runsaasti siemenellisiä käpyjä, isokäpylinnut syövät myös kuusen siemeniä. Kevättalvella 1979 kuusella oli erinomainen siemensato Varsinais-Suomessa. Myös männyn siemensato oli kohtalainen. Lounais-Suomessa männyn siemensato oli kaksinkertainen ja kuusen lähes kolminkertainen keskiarvoon  verrattuna 1979 (Tatu Hokkanen, kirj. ilm.). Isokäpylinnut pesivät runsaina Merimaskussa ja seurasin niiden pesintää Villivuorella ja Vesiorvonmäellä helmikuun lopulta toukokuun alkupuolelle. Maalis-huhtikuussa ne ruokailivat kuusissa. Huhtikuussa ne alkoivat ruokailla myös männyissä ja toukokuussa pelkästään männyissä. Keväällä 1986 isokäpylinnut pesivät taas runsaina ja löysin pesiä sekä Villivuorelta että Paraisilta ja Kuusistosta. Männyn siemensato oli keskiarvoa runsaampi ja kuusen huomattavasti keskirvoa huonompi Lounais-Suomessa 1986 (Tatu Hokkanen, kirj. ilm.).

Ensihavainnon Villivuoren isokäpylinnuista tein talvilintulaskentareitilläni 24.2.1979, jolloin sain seurata kahden parin pesänrakennustoimia. Palasin Villivuorelle 24.3. ja löysin ensimmäisen pesän. Myöhemmin huhtikuussa löytyi Villivuorelta vielä 4 pesää ja noin kilometri luoteeseen olevalta Vesiorvonmäeltä 1 pesä. Pesien lisäksi tapasin Villivuorella 2 lentopoikuetta ja Vesiorvonmäellä yhden lentopoikueen. Vuonna 1986 löytyi Villivuorelta taas 5 pesää, joiden lisäksi löysin Paraisilta 5 pesää ja Kuusistosta yhden pesän.

Pesän sijainti ja rakenne

Kaikki pesät olivat männyissä. Vuonna 1979 pesäpuiden korkeus vaihteli 3,5-11 m (keskiarvo oli 6,6 m), vuonna 1986 vaihteluväli oli 4,3-16 m (keskiarvo 8,8 m). Pesä sijaitsi tavallisesti männyn oksalla keskimäärin ½ m rungosta. Usein pesä oli rakennettu matalan männyn latvaan oksanhaaraan tai latvaruusukkeeseen (n=14). Vuonna 1979 pesän korkeus maasta vaihteli 3,3-10,5 m (keskiarvo oli 5,0 m) ja vuonna 1986 vaihteluväli oli 3,5-14,5 m (keskiarvo 6,8 m) [n=17].

Villivuori on kallioista, kitukasvuista männikköä. Pesäpuut kasvoivat yleensä avokallion reunassa, eivät mäntyryhmien sisällä. Runkoon nähden pesät sijaitsivat kaikkiin ilmansuuntiin, kuitenkin niin, että vuonna 1979 kaikki pesät sijaitsivat joko rungon etelä- tai lounaispuolella:

• 4 pesää rungon eteläpuolella
• 3 pesää rungon lounaispuolella
• 2 pesää rungon länsipuolella
• 1 pesä rungon pohjoispuolella
• 3 pesää rungon itäpuolella
• 1 pesä rungon kaakkoispuolella

Pesän rakentaa naaras koiraan vahtiessa ja seuratessa sitä. Toisinaan koiras tuo vähäisen määrän pesänrakennusaineita. Pesä on linnun kokoon nähden kookas ja paksuseinäinen. Pesän runko on laadittu kuivista männyn ja kuusen oksista, jotka on sidottu mm. naavalla, jäkälällä, heinillä ja koivunhilseellä. Pesämalja on vuorattu mm. heinänkorsilla, naavalla, juurikuiduilla, jäkälällä, sammalella ja muutamilla harvoilla höyhenillä. Pesä on tavallisesti hyvin piilotettu ja naamioitu oksistoon, eikä sitä ole helppo havaita muuten kuin emoja seuraamalla.

7.4.1979 seurasin tunnin ajan parin pesänrakennusta Villivuorella. Kyseessä oli uusintapesä edellisen tuhouduttua. Koiras enimmäkseen vain seisoskeli kuusen tai männyn latvassa pesäpuun lähellä, silloin tällöin laulaen hyvin hiljaa. Aivan ilmeisesti se vartioi, sillä variksen laskeutuessa männyn latvaan parin sadan metrin päähän koiras hiljeni ja naaras jäi liikkumattomana paikalleen. Toisen kerran lensi 2 varista läheltä ohitse, jolloin laulava koiras hiljeni ja seisoi liikkumattomana. Naaras etsi pesänrakennusaineksia alle 40 metrin etäisyydeltä pesäpuusta, usein aivan pesäpuun juurelta, ja rakensi kiivaaseen tahtiin. Kuivia männynoksia se repi nokallaan puusta ja kantoi oksan kerrallaan pesälle, asetellen sen huolellisesti paikalleen. Heinää se nyhti suuren tukon kerrallaan, juurenpätkiä se kiskoi hartiavoimin kaatuneen männyn juurakosta ja jäkälää se nyppi koivunrungolta. Pesässä se ei kauaa viipynyt, vaan asetteli ainekset joten kuten ja kiiruhti hakemaan lisää. Pari kertaa se asettui makuulle pesään ja pyöriskeli ja käänteli itseään muotoillen pesämaljaa, vaikka pesästä oli vasta neljännes tai kolmannes rakennettu. Tunnin tarkkailun aikana naaras vei pesäaineksia lähes 20 kertaa. Koiraan havaitsin kerran vievän pesään jotakin, naaraan seisoessa silloin vartiossa männyn latvassa. Tarkkailin lintuja noin 50 metrin päässä, eivätkä ne näyttäneet piittaavan minusta vähääkään.

Munat ja poikaset

Isokäpylintu munii tavallisesti 4 munaa, usein 3, joskus 5 ja toisinaan vain 2. Vuonna 1979 totesin 6 pesässä munamääriksi 2,3,4,4,4,5 munaa, keskimäärin 3,7. Kaksimunainen pesä oli tuo em. uusintapesä. Vuonna 1986 vältin käymästä pesällä haudonta-aikana, kahdessa pesässä oli 4, kahdessa ilmeisesti 3 ja yhdessä vain 2 munaa. Naaras munii munan päivässä ja haudonta alkaa heti ensimmäisestä munasta, jotta muna ei jäätyisi. Haudonta-ajaksi mainitaan noin 15 päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti mutta ilmeisesti parin-kolmen päivän aikana, mikä viittaa siihen, että naaras alkaa täysipainoisen haudonnan vasta munaluvun täytyttyä.

Haudonta-aikana naaras poistuu pesästä vain muutaman kerran vuorokauden aikana. Koiras ruokkii sitä harvakseltaan. Havaintojeni mukaan ruokinta noudattaa kahta kaavaa:
1) koiras saapuu ruokailumetsiköstä ja jää 50-200 metrin päähän pesästä voimakkaasti äännellen. Muutaman minuutin päästä se lennähtää pesäpuun lähelle ja pian sen jälkeen pesälle, missä se ruokkii naaraan oksentamalla kuvustaan osittain sulanutta siemenpuuroa. Ruokintatapahtuma kestää 10-30 sekuntia ja sen jälkeen koiras poistuu välittömästi ruokailumetsikön suuntaan.
2) koiras saapuu kuten edelläkin, mutta sen ollessa lähellä pesäpuuta naaras lennähtää lähipuuhun, jossa se ehkä sukii höyhenpukuaan ja saattaa laskeutua maahan juomaan vettä tai syömään lunta. Naaras palaa pesään muutaman minuutin kuluttua ja koiras käy heti ruokkimassa sen.

Poikasten ollessa pieniä koiras ruokkii sekä naaraan että poikaset. Muutaman päivän kuluttua naaras lähtee toisinaan koiraan mukaan ja ne ruokkivat poikasia yhdessä. Poikasen kita on väriltään punavioletti ja nokan pielet ovat keltaiset. Poikasten ollessa jo höyhenpeitteisiä saattavat koiras ja naaras viipyä ruoanhankintamatkoillaan puolikin tuntia, jopa tunnin. Emot syövät pienten poikasten ulosteet, mutta poikasten vartuttua höyhenpeitteisiksi noin 10 päivän ikäisinä ne alkavat ulostaa pesän reunoille. Onnistuneen pesinnän tunnistaa siitä, että sen reunoilla on paksu ulostekerros.

Poikaset pysyvät pesässä suhteellisen kauan, noin 3 viikkoa tai jopa 25 päivää. Niiden kehittymiseen vaikuttaa ravinnon saannin lisäksi todennäköisesti myös säätila, sillä kylmänä ja/tai sateisena keväänä energian kulutus kasvaa ja poikasen kehitys saattaa hidastua (?). Häirittäessä ne kuitenkin saattavat hyppiä pesästä lähes lentokyvyttöminä, noin 2-viikkoisina. Poikasten jätettyä pesän emot huolehtivat niistä uskollisesti ja perhe pysyy yhdessä ilmeisesti useita viikkoja.

Muninnan alku

Muninnan aloittamisesta minulla on vain pari tarkkaa havaintoa. Laskemalla taaksepäin poikasten iästä voi kuitenkin arvioida munimisajankohdan muutaman päivän tarkkuudella. Seuraavassa listassa ovat kaikki pesä- ja maastopoikuehavainnot. Taaksepäin laskennassa olen pitänyt hautomisaikana 15 päivää ja olettanut, että naaras munii munan päivässä.

1. Villivuori. 24.3.1979 naaras hautoo 4 munaa; 3.4. naaras hautoo 4 munaa; 7.4. pesä tyhjä ja ehjä ja sen pohjalla pari veripisaraa. Muninta alkanut noin18.3.1979.
2. Villivuori. 7.4.1979 edellisen epäonnistuneen pesän naaras rakentaa uusintapesää n. 100 m kaakkoon 1. pesästä; 10.4. pesä on valmis mutta ei munia; 13.4. naaras hautoo 2 munaa; 26.4. naaras hautoo 2 munaa; 3.5. naaras lämmittää yhtä 4-6 päivän ikäistä poikasta ja munaa; 5.5. naaras makaa pesässä; 10.5. pesässä 1 haudottu muna ja kuollut poikanen, joka oli kasvanut edellisestä käynnistä. Muninta alkanut 11. tai 12.4.1979.
3. Villivuori. 10.4.1979 naaras hautoo 5 munaa; 19.4. naaras hautoo 5 munaa; 21.4. naaras hautomassa; 26.4. naaras lämmittää 5 poikasta, joista nuorin 1-2 päivää vanha; 3.5. rengastettiin 3 poikasta, pesässä lisäksi 1 pari päivää kuolleena ollut poikanen; 5.5. pesässä 2 kuollutta rengastettua poikasta, emot äänettöminä lähipuissa. Muninta alkanut noin 2.4.1979.
4. Villivuori. 21.4.1979 naaras hautoo 3 munaa; 26.4. naaras lämmitti 3 poikasta, joista nuorin vastakuoriutunut; 28.4. pesä tyhjä ja ehjä. Muninta alkanut noin 7.4.1979.
5. Villivuori. 26.4. naaras hautoo 3 munaa; 28.4. naaras hautoo 4 munaa; 5.5. naaras hautoo 4 munaa; 10.5. pesä tyhjä ja ehjä. Muninta alkoi 24.4.1979.
6. Vesiorvonmäki. 22.4.1979 pesässä 4 noin viikon ikäistä poikasta; 28.4. oli pesässä 4 poikasta ja pesän reunoilla ulosteita; 3.5. pesä tyhjä ja ehjä ja pesän reunoilla sekä oksilla runsaasti ulosteita. Muninta alkanut noin 27.3.1979.
7. Villivuori. 21.4.1979 emot ruokkivat 2 maastopoikasta pesä 4:n tuntumassa. Muninta alkanut 10.3.1979.
8. Vesiorvonmäki. 22.4.1979 emot ruokkivat 2 maastopoikasta noin 50 m pesä 6:sta. Muninta alkanut noin 11.3.1979.
   
9. Villivuori. 5.5.1979 maastopoikanen, jota emot ruokkivat. Muninta alkanut noin 27.3.1979.
10. Parainen, Stackberget. 9.4.1986 naaras hautomassa; 24.4. rengastettiin 4 hiukan alle 2-viikkoista poikasta. Muninta alkanut noin 24.3.1986.
11. Villivuori. 11.4.1986 naaras hautoo 4 munaa; 20.4. oli noin 4 noin 2-3 päivän ikäistä poikasta (kiipesin naapuripuuhun kiikaroimaan); 24.4. naaras lämmittämässä poikasia; 30.4. rengastettiin 2 poikasta, ei munia, pari ulostetta pesän reunalla; 11.5. pesä tyhjä ja ehjä, reunoilla runsas ulostekuorrutus. Muninta alkanut noin 31.3.1986.
12. Villivuori. 11.4.1986 naapuripuusta kiikaroituna näkyi 2-3 poikasta, iältään noin 5 päivää; 20.4. rengastettiin 3 poikasta; 24.4. poikaset näkyivät pesässä; 30.4. lentopoikanen emojen seurassa ja pesässä 1 poikanen, kolmannesta ei havaintoja. Muninta alkanut noin 20.3.1986.
13. Villivuori. 20.4.1986 pesä, jonka reunoilla hieman ulosteita; 24.4. rengastettiin 3 noin 2 viikkoa vanhaa poikasta; 30.4. pesä tyhjä mutta osittain revitty, ulostemäärä suurempi kuin 24.4., tuhoutunut? Muninta alkanut noin 22.3.1986.
14. Kuusiston radiomasto. 21.4.1986 pesässä 1 muna ja yli 2-viikkoinen poikanen, joka hyppäsi maahan pesälle kiivetessäni. Rengastin sen ja palautin pesään. Emot saapuivat muutaman minuutin päästä, jolloin poikanen kiipesi oksille ja liiteli hetken kuluttua melko kauas maahan. Emot seurasivat sitä ja ruokkivat sen maassa, poistuen muutaman minuutin kuluttua lähimetsikköön. Muninta alkanut noin 20.3.1986.
15. Villivuori. 24.4.1986 naaras hautoo, pesälle ei kiivetty; 30.4. naaras hautoo, pesälle ei kiivetty; 11.5. pesä tyhjä ja ehjä. Muninnan aloitusajankohdasta ei varmuutta, tn. huhtikuussa.
16. Villivuori. 24.4.1986 naaras hautoo, pesälle ei kiivetty; 30.4. naaras hautoo, pesälle ei kiivetty; 11.5. pesä tyhjä ja ehjä, pohjalla särkyneen munan sisältö. Muninnan ajankohdasta ei varmuutta, tn. huhtikuussa.
17. Parainen, Ontala. 25.4.1986 rengastettiin 4 hiukan alle 10 päivää vanhaa poikasta. Emot tulivat pesälle, ruokkivat poikaset ja söivät pesän reunalta pari ulostetta. Muninta alkanut noin 27.3.1986.
18. Parainen, Fallet. 3.5.1986 löysin pesän, jonka reunoilla oli runsaasti ulostetta. Muninnan ajankohdasta ei tietoa.
19. Parainen, Ryttarängen. 18.5.1986 naaras rakensi pesää; 3.6. pesä vaikutti hylätyltä, ei kiivetty.
20. Parainen, Bötesberget. 3.6.1986 löytyi onnistunut pesä, jonka reunoilla runsaasti ulosteita. Vuoraukseen käytetty teeren untuvia.
    

Vuonna 1979 muninta alkoi keskimäärin noin 28.3., ääriarvojen ollessa 10.3. ja 24.4. (n=9). Vuonna 1986 muninta alkoi keskimäärin noin 24.3., ääriarvot 20.3. ja 31.3. (n=7). Hautomisaika oli pesä 2:n osalta vähintään 15-16 päivää. Pesäpoikasaikaa ei voinut arvioida.

Vanhemmassa kirjallisuudessa on vain vähän tietoja isokäpylinnun pesimisbiologiasta. von Haartman ym. (1967) mainitsee pesän sijaitsevan 8 m korkealla (n=18) ja munamääräksi 3-4, tavallisesti 4.  Muninnan alkamisesta on vain ylimalkainen arvio 1.3.-20.5. Hautomisajaksi ilmoitetaan 14-16 päivää. Pesäpoikasajaksi kerrotaan noin 25 päivää (n=2).

Lähde
von Haartman, Lars ym. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. Otava. Helsinki.

Pesien tuhoutumisesta

Huomattava osa löytämistäni pesistä tuhoutui. Vuonna 1979 löytämistäni 6 pesästä 5 tuhoutui, 1986 löydetyistä ainakin 2. Tuhoutumisen aiheuttajasta en saanut varmaa näyttöä. Toimitin pesä 2:n ja 3:n kuolleet poikaset (1+2) Turun yliopiston konservaattorille Ari Karhilahdelle, jonka tutkimuksissa ei paljastunut kuolinsyytä. Kaikkien poikasten kuvuissa oli havupuun siemeniä, joten nälkään ne eivät kuolleet. Pesä 2:n poikasella oli ollut ripuli, joka on mahdollinen kuolinsyy. Vuonna 1979 olin kovin innokas ja vierailin pesillä turhan usein, altistaen ne petojen helpommin löydettäviksi. 1986 olin varovaisempi ja pesiäkin tuhoutui vähemmän.

Närhi on todennäköisin pesätuholainen. Monta kertaa seurasin kiihkeästi varoittelevia käpylintuja ja lähes aina varoittelun kohteeksi osoittautui närhi. Varikset eivät yleensä aiheuttaneet varoittelua, mutta isokäpylinnut suhtautuivat niihin selvästi varauksellisesti. Orava on mahdollinen tuholainen, tosin ne viihtyvät huonosti kalliomänniköissä, etenkään, jos alavien maiden kuusissa on runsaasti käpyjä. Muistaakseni en ole löytänyt Villivuorelta koskaan oravan pesää. Varpushaukka on tehokas saalistaja ja emot saattavat joutua sen kynsiin. Helmipöllö saattaisi olla kiinnostunut pesässä liikkuvista poikasista mutta lajista ei ole havaintoja Villivuorelta, vaikka sopivia pesäkoloja kylläkin oli kelomännyissä. Näätiä ei tietääkseni ollut Merimaskussa enkä ole niiden jälkiä lumella nähnyt.

Ihmiseen isokäpylinnut suhtautuvat yleensä rauhallisesti. Parilla pesällä naaras hautoi tiiviisti, vaikka kiipesin pesälle ja tarkkailin sitä puolen metrin päästä. Ne antoivat silittää itseään ja toinen antoi nostaa itsensä munien päältä tarkastaessani niiden määrän, jatkaen sitten taas hautomista! Erittäin harvoin ne alkoivat varoitella ollessani niiden mielestä liian lähellä pesäpuuta.

Se isokäppäreistä tällä erää. Laadin toisen kirjoituksen niiden käyttäytymispiirteistä ja myös pikkukäpylinnusta.

PS. Muistiinpanoistani löysin vielä lisää pesinmishavaintoja. 13.4.1987 tarkkailin Villivuorella koirasta, joka kipitteli "kip-kip" voimallisesti kuusen latvassa. 3-4 minuutin kuluttua se pyyhki nokkansa oksaan ja lennähti sitten äänettömästi suoraan pesälle, jossa se ruokki hautovan naaraan. Sitten koiras lennähti läheisen männyn latvaan, jossa se päästi muutaman voimallisen "kip-kip" äänen ja lensi pois. Naaras jatkoi hautomista pesässä, joka oli samassa puussa kuin vuonna 1979!!! Nyt pesä oli oksan kärkiosassa rungon eteläpuolella 3,5 metriä korkealla, kun se vuonna 1979 oli latvahaarassa. Vuonna 1986 lähin pesä oli 70-80 metrin päässä tästä pesästä. 22.4.1987 kiipesin pesälle ja totesin sen tuhoutuneeksi. Siinä oli 2 munaa, joista toinen oli rikkonaisena vuorausheinien seassa. Pesää oli myös pöyhitty. Kiipeämisjälkiä ei näkynyt.

12.4.1993 Villivuorella pesä 10 m korkean männyn rungonhaarassa 7 metrin korkeudella noin 100 metriä länteen em. kaksinkertaisesta pesämännystä. Emot ruokkivat poikasia kuusen siemenillä ja kuusen kärkisilmuilla. Poikaset olivat isoja, jopa 3-viikkoisia, ja pesän reunoilla oli paksu ulosterinki. En kiivennyt pesälle, vaan 4 metrin päässä kasvavaan vierusmäntyyn, josta näin selvästi pesään. Poikaset olivat lähes lähtövalmiita eli muninta oli alkanut jo noin 5. maaliskuuta.

23.3.2003 löysin pesän Villivuoren laelta 8,5 metrisen männyn oksalla 6,5 metriä korkealla. Pesä oli rungon eteläpuolella ja ½ metriä rungosta. Koiras ruokki pesässä makaavan naaraan kello 9.58. Pesän reunalla oli ulostekasa. 12. huhtikuuta tarkkailin pesää kauempaa kiikaroimalla. Emot lähtivät pesältä kello 10.40 ja pesässä näkyi pieniä, noin viikon ikäisiä poikasia. Emot palasivat kello 11.15 ja naaras meni suoraan ruokkimaan poikasia, joita oli noin 4. Naaraan poistuttua pesältä koiras meni ruokkimaan. Se oksensi limaista siemenpuuroa poikasten kitoihin. Kummatkin emot keräsivät nokkaansa poikasten ulosteita mutta eivät syöneet niitä, vaan lensivät pois. Koko toimituksen aikana ei kuulunut kuin pari hiljaista kirahdusta. En käynyt pesällä myöhemmin. Muninta oli alkanut noin 17. maaliskuuta.