Piipanoja on Vähäjokeen laskeva puro Turun kaupungin Kärsämäen ja
Saramäen kaupunginosissa. Piipanoja alkaa keräämään vesiään Turun
lentokentän pohjoispuolisista soistuneista metsistä, kulkee peltojen,
Tampereen moottoritien ja Toijalan radan alta ja alas radan itäpuolta
ohikulkutien ali ja laskee Vähäjokeen Piipanojan Isotalon
eteläpuolella. Puronnotko on hyvin reheväkasvuinen ja etenkin
alajuoksulla syvälle savimaahan uurtunut. Yläjuoksulla ohikulkutien
pohjoispuolella notko kasvaa valtaosin kuusikkoa ja kulkee välillä
pellonreunaa. Alajuoksulla puusto on lehtipuuvaltaista, tervaleppää,
koivua ja tuomea. Alajuoksun taloissa asuttiin vielä 1979. Puronnotko
on pääosin luonnontilassa. 1990-luvulla alajuoksulle rakennettiin
sähkölinja ja 2000-luvun alkuvuosina alajuoksun alapäästä Käärmekallion
kautta motocrossradan poikki radan suuntaisesti suuri voimalinja.
Moottoripyöräilijät ja offroad-autot ovat piinanneet Piipanojan luontoa
jo kauan. Lisänsä melusaasteeseen tuovat ohikulkutien taukoamaton
jyrinä sekä lentokentän ja junaliikenteen meteli. Pahinta melu on
yläjuoksulla. Kaikesta metelistä huolimatta täällä asui elinvoimainen
lintupopulaatio.
Kartoitin Piipanojan pesimälinnustoa alkukesällä 1979. Tutkimusalueena
oli puronnotko, joka oli paikoin 30-60 m leveä, paikoin vain 10-20 m.
Alajuoksun pituus ohikulkutien eteläpuolella Isotalon siltaan asti oli
noin 350 m ja yläjuoksun junaradan alitukseen saakka noin 1250 m.
Tutkimusalueen pinta-alaa ei siis voi tarkallen sanoa, hyvin karkeasti
arvioiden se oli noin 5 hehtaaria [(350+1250)*30]. Yläjuoksun
laskin vain kahdesti mutta alajuoksulla vietin enemmän aikaa lintuja
tarkkaillen. Alajuoksun linnusto olikin rikkaampi, sillä siellä pesi 43
paria 25 lajista, kun yläjuoksulla parimäärä oli 76 ja lajimäärä 28.
Kokonaisparimäärä oli 119 ja lajimäärä 35.
Pesimälinnusto runsausjärjestyksessä, yläjuoksu+alajuoksu=parimäärä (sulkeissa lajin %-osuus kokonaisparimäärästä): peippo 14+4=18 (15,1 %), pajulintu 8+3=11 (9,2 %), punarinta 6+1=7 (5,9 %), keltasirkku 4+2=6 (5,0 %), lehtokerttu
2+4=6 (5,0 %), pensaskerttu 1+4=5 (4,2 %), mustarastas 4+1=5 (4,2 %),
punakylkirastas 3+2=5 (4,2 %), mustapääkerttu ja talitiainen 2+2=4 (3,4
%), harmaasieppo, hömötiainen, kuusitiainen, laulurastas, lehtokurppa
ja sepelkyyhky 2+1=3 (2,5 %), hippiäinen, tiltaltti ja vihervarpunen
3+0=3 (2,5 %), satakieli 0+3=3 (2,5 %), rautiainen ja varis 1+1=2 (1,7
%), punavarpunen 0+2=2 (1,7 %), hernekerttu, metsäkirvinen,
pikkukäpylintu, pyy, sinisorsa, sirittäjä ja töyhtötiainen 1+0=1 (0,8
%) sekä harakka, kottarainen, närhi, peltosirkku ja viherpeippo 0+1=1
(0,8 %).
Retkeilin Piipanojalla myös 1980 ja 1981. Pesimälinnustoon tulivat
lisälajeiksi lehtokurppa, niittykirvinen, pensastasku, punatulkku,
puukiipijä, ruokokerttunen, räkättirastas, sinitiainen, varpunen
(pesä sähkötolpan poikkiraudassa) ja viitakerttunen. Lehtokerttuja pesi
alajuoksulla 5-6 paria, punavarpusia 3-4 paria ja rautiaisia 2 paria.
Hyväkorvainen ja lintujen ääniä tunteva retkikumppani olisi taas tarpeen, niin että voisi kompata Piipanojan uudelleen!
sunnuntai, 10. helmikuu 2008
Kommentit