Piipanoja on Vähäjokeen laskeva puro Turun kaupungin Kärsämäen ja Saramäen kaupunginosissa. Piipanoja alkaa keräämään vesiään Turun lentokentän pohjoispuolisista soistuneista metsistä, kulkee peltojen, Tampereen moottoritien ja Toijalan radan alta ja alas radan itäpuolta ohikulkutien ali ja laskee Vähäjokeen Piipanojan Isotalon eteläpuolella. Puronnotko on hyvin reheväkasvuinen ja etenkin alajuoksulla syvälle savimaahan uurtunut. Yläjuoksulla ohikulkutien pohjoispuolella notko kasvaa valtaosin kuusikkoa ja kulkee välillä pellonreunaa. Alajuoksulla puusto on lehtipuuvaltaista, tervaleppää, koivua ja tuomea. Alajuoksun taloissa asuttiin vielä 1979. Puronnotko on pääosin luonnontilassa. 1990-luvulla alajuoksulle rakennettiin sähkölinja ja 2000-luvun alkuvuosina alajuoksun alapäästä Käärmekallion kautta motocrossradan poikki radan suuntaisesti suuri voimalinja. Moottoripyöräilijät ja offroad-autot ovat piinanneet Piipanojan luontoa jo kauan. Lisänsä melusaasteeseen tuovat ohikulkutien taukoamaton jyrinä sekä lentokentän ja junaliikenteen meteli. Pahinta melu on yläjuoksulla. Kaikesta metelistä huolimatta täällä asui elinvoimainen lintupopulaatio.

Kartoitin Piipanojan pesimälinnustoa alkukesällä 1979. Tutkimusalueena oli puronnotko, joka oli paikoin 30-60 m leveä, paikoin vain 10-20 m. Alajuoksun pituus ohikulkutien eteläpuolella Isotalon siltaan asti oli noin 350 m ja yläjuoksun junaradan alitukseen saakka noin 1250 m. Tutkimusalueen pinta-alaa ei siis voi tarkallen sanoa, hyvin karkeasti arvioiden se oli  noin 5 hehtaaria [(350+1250)*30]. Yläjuoksun laskin vain kahdesti mutta alajuoksulla vietin enemmän aikaa lintuja tarkkaillen. Alajuoksun linnusto olikin rikkaampi, sillä siellä pesi 43 paria 25 lajista, kun yläjuoksulla parimäärä oli 76 ja lajimäärä 28. Kokonaisparimäärä oli 119 ja lajimäärä 35.

Pesimälinnusto runsausjärjestyksessä, yläjuoksu+alajuoksu=parimäärä (sulkeissa lajin %-osuus kokonaisparimäärästä): peippo 14+4=18 (15,1 %), pajulintu 8+3=11 (9,2 %), punarinta 6+1=7 (5,9 %), keltasirkku 4+2=6 (5,0 %), lehtokerttu 2+4=6 (5,0 %), pensaskerttu 1+4=5 (4,2 %), mustarastas 4+1=5 (4,2 %), punakylkirastas 3+2=5 (4,2 %), mustapääkerttu ja talitiainen 2+2=4 (3,4 %), harmaasieppo, hömötiainen, kuusitiainen, laulurastas, lehtokurppa ja sepelkyyhky 2+1=3 (2,5 %), hippiäinen, tiltaltti ja vihervarpunen 3+0=3 (2,5 %), satakieli 0+3=3 (2,5 %), rautiainen ja varis 1+1=2 (1,7 %), punavarpunen 0+2=2 (1,7 %), hernekerttu, metsäkirvinen, pikkukäpylintu, pyy, sinisorsa, sirittäjä ja töyhtötiainen 1+0=1 (0,8 %) sekä harakka, kottarainen, närhi, peltosirkku ja viherpeippo 0+1=1 (0,8 %).

Retkeilin Piipanojalla myös 1980 ja 1981. Pesimälinnustoon tulivat lisälajeiksi lehtokurppa, niittykirvinen, pensastasku, punatulkku, puukiipijä,  ruokokerttunen, räkättirastas, sinitiainen, varpunen (pesä sähkötolpan poikkiraudassa) ja viitakerttunen. Lehtokerttuja pesi alajuoksulla 5-6 paria, punavarpusia 3-4 paria ja rautiaisia 2 paria.

Hyväkorvainen ja lintujen ääniä tunteva retkikumppani olisi taas tarpeen, niin että voisi kompata Piipanojan uudelleen!