Pensastasku on avomaiden tyypillisimpiä ja yleisimpiä pieniä varpuslintuja. Lajin reviirivaatimukset täyttävän biotoopin on oltava riittävän avoin (vähintään useita hehtaareja), kasvillisuus ei saa olla liian korkeaa eikä peittävää (ei pesi taajassa järviruoko- tai pujokasvustossa) ja maapohjan on yleensä oltava kuiva. Tyypillinen biotooppi on savimaahan uurtuneen joen viettävä rantaniitty, peltoaukeaa halkovan leveän valtaojan varret, junaradan tai maantien leveä ojanpenkka, hylätty ruohottunut pelto, laidun, sarkaojainen heinäpelto tai nuori taimikko laajalla avohakkuu-alalla.

Pensastasku rakentaa pesänsä maahan menneenvuotisen ruohon tai lakoontuneen heinän suojaan. Usein pesä on juuri lakoontuneen heinätuppaan alla, aina ylhäältä päin piilossa. Pesinnän alkuvaiheessa pesää on vaikea löytää, mutta poikasten ollessa suuria johtaa sinne selvä polku, jota emot käyttävät kulkiessaan  poikuetta ruokkimaan. Lähellä pesää, muutaman metrin säteellä, on aina jokin muuta kasvillisuutta korkeampi korsi, keppi, sähköpylvään harus tai muu sellainen, jolla koiras istuu vartioimassa pesää ja reviiriä.

Aloitin pensastaskun poikasten rengastamisen kesäkuussa 1980. Rengastustoimisto oli aloittanut ns. avopesijäprojektin, jonka yksi laji oli pensastasku. Projektin tarkoituksena oli lisätä vähän rengastettujen avomaalla pesivien lintulajien poikasten rengastusmääriä ja saada näin lisätietoa monista tutkijoita kiinnostavista seikoista, kuten muuttoreiteistä ja talvehtimisseuduista, elin-iästä, kuolleisuudesta, pesimäpaikkauskollisuudesta, poikuekoosta jne. Rengastin poikasia Turussa (91 %), Kaarinassa (7 %), Paraisilla ja Kotkassa (1 %).

Suosituin retkeilykohteeni oli Aurajokeen laskevan Vähäjoen rannat Koroisista Jäkärlään ja Vähäjokeen laskevat valtaojat. Joidenkin vielä silloin osittain rakentamattomien teollisuusalueiden (Oriketo, Itäharju, Kaarinan Nummenniitty eli Krossi) hylätyillä pelloilla eli omat pensastaskupopulaationsa.

Kaikkiaan rengastin 619 pensastaskun poikasta tutkimusvuosina 1980, 1981, 1982, 1984, 1985, 1986 ja 1988. Pesiä, joista rengastin poikaset, oli 105 kappaletta. Näiden lisäksi oli toistakymmentä pesää, jotka joko tuhoutuivat tai poikaset jäivät rengastamatta. Keskimääräinen rengastusikäisten poikasten määrä oli 5,9 (n=105 pesää). Keskimääräinen munamäärä oli 6,3 (n=113 pesää). Vuosittain pesät, eli tutkimusaineisto, jakautuivat seuraavasti:

• 1980: munapesiä 17, poikaspesiä 15, rengastettu poikasia 89
• 1981: munapesiä 16, poikaspesiä 16, rengastettu poikasia 98
• 1982: munapesiä 16, poikaspesiä 13, rengastettu poikasia 76
• 1984: munapesiä 20, poikaspesiä 20, rengastettu poikasia 118
• 1985: munapesiä 10, poikaspesiä 10, rengastettu poikasia 571
• 1986: munapesiä 20, poikaspesiä 16, rengastettu poikasia 87
• 1988: munapesiä 14, poikaspesiä 15, rengastettu poikasia 94
  

Munamäärät vaihtelivat vuosittain seuraavasti:

• 1980: munia keskimäärin 6,4 (keskihajonta 0,62)
• 1981: munia keskimäärin 6,4 (keskihajonta 0,48)
• 1982: munia keskimäärin 6,1 (keskihajonta 0,77)
• 1984: munia keskimäärin 6,5 (keskihajonta 0,83)
• 1985: munia keskimäärin 6,1 (keskihajonta 0,74)
• 1986: munia keskimäärin 6,1 (keskihajonta 0,62)
• 1988: munia keskimäärin 6,4 (keskihajonta 0,76)
  

Koko tutkimusaineiston munapesissä (n=113) munamäärä vaihteli seuraavasti (on mahdollista, että joistakin 4 ja 5 munan pesistä oli hävinnyt munia):

• 8 munaa: 4 pesää (3,5 % kaikista munapesistä)
• 7 munaa: 36 pesää (31,9 %)
• 6 munaa: 59 pesää (52,2 %)
• 5 munaa: 13 pesää (11,5 %)
• 4 munaa: 1 pesä (0,9 %)
  

Rengastusikäisten (ikä 7-13 päivää) poikasten määrä vaihteli vuosittain seuraavasti:

• 1980: poikasia keskimäärin 6,0 (keskihajonta 0,79)
• 1981: poikasia keskimäärin 6,1 (keskihajonta 0,93)
• 1982: poikasia keskimäärin 5,7 (keskihajonta 1,07)
• 1984: poikasia keskimäärin 6,0 (keskihajonta 1,54)
• 1985: poikasia keskimäärin 5,9 (keskihajonta 0,99)
• 1986: poikasia keskimäärin 5,5 (keskihajonta 1,26)
• 1988: poikasia keskimäärin 6,1 (keskihajonta 0,99)
  

Laskin pesistä muninnan aloituksen alkamisajankohdan seuraavan kaavan mukaan:

• rengastuspäivä - poikasten ikä - haudonta 13 päivää - munaluku eli muninta 1 päivän välein = muninnan aloitus
• esimerkki: 23.6. - 8 pv - 13 pv - 6 kpl = 27.5.
  

Koska poikasen iän tarkka määritys on vaikeaa, pitää oikea päivämäärä varustaa + - 2 päivän virhemarginaalilla. Myös haudonnan pituus voi vaihdella 12 ja 14 päivän välillä, joten muninnan aloituspäivä on vain suuntaa antava. Muninta alkoi tutkimusvuosina keskimäärin seuraavasti:

• 31.5.1980 (ääriarvot 26.5. - 7.6.), n=17
  
• 23.5.1981 (ääriarvot 18.5. - 30.5.), n=16
• 30.5.1982 (ääriarvot 24.5. - 15.6.), n=14
• 23.5.1984 (ääriarvot 18.5. - 4.6.), n=20
• 28.5.1985 (ääriarvot 25.5. - 2.6.), n=10
• 24.5.1986 (ääriarvot 11.5. - 5.6.), n=20
• 24.5.1988 (ääriarvot 18.5. - 3.6.), n=15

Keskimääräisessä aloitusajassa on noin viikon ero. Pesinnän aloitukseltaan selvästi myöhäisiä keväitä olivat 1980 ja 1982. Toukokuu 1980 oli kolea, 13.5. ja 22.5. oli pakkasyö, ja sää lämpeni toden teolla vasta 28.5. jälkeen.  Vuonna 1982 toukokuu oli myös kolea ja aika sateinen, ja sää lämpeni vasta 25.5. jälkeen. 21.5. oli pakkasyö. Viikon myöhästyminen muninnan aloituksessa selittyy todennäköisesti kolealla ilmalla. Pensastaskuparit olivat ilmeisesti palanneet muutolta normaalisti, mutta jäivät odottamaan ilman lämpenemistä. Parikin havaintoa oli pareista, jotka jo rakensivat pesää, mutta jäivät sitten passiivisina reviireilleen useiksi päiviksi.

Noin 11.5.1986 muninnan aloittanut pari oli hyvin aikainen. Rengastin tuon pesän 6 poikasta 9.6., jolloin poikaset olivat noin 10 päivää vanhoja. Myöhään kesäkuussa aloitettuja pesintöjä oli muutamia, ja ne ovat mahdollisesti olleet uusintapesiä. Kaikkia niitä en tarkastanut pesinnän loppuvaiheessa.

Muninnan keskimääräinen aloitus munamäärän mukaan:

• 8 munaiset pesät, aloitus 24.5. (n=4)
• 7 munaiset pesät, aloitus 24.5. (n=36) [keskiarvo 0,1 aikaisempi kuin 8-munaisilla]
• 6 munaiset pesät, aloitus 26.5. (n=59)
• 5 munaiset pesät, aloitus 31.5. (n=11)
  

Enemmän munia mnivat parit aloittavat pesinnän aikaisemmin kuin vähemmän munivat. Kyseessä lienee se lintumaailmasta tuttu ilmiö, että vanhemmat yksilöt aloittavat pesinnän aikaisemmin ja munivat enemmän munia?

Rengaslöytöjä 619:stä poikasrengastuksesta tuli 3, joista 1980 rengastettu poikanen oli törmännyt autoon muutaman sadan metrin päässä 20 päivää rengastuksen jälkeen. 1982 rengastettu poikanen törmäsi myös autoon pesän lähellä 20 päivää rengastuksesta ja 1982 Ruissalon Honkapirtin rantaniityllä rengastettu poikanen kontrolloitiin lintuverkosta 2 kilometrin päässä Shellillä 29 päivän päästä. Rengaslöytöjen toivossa ei siis kannata ruveta pensastaskun poikasia rengastamaan!