Lehtopöllö (Strix aluco) on Etelä-Suomen kulttuuriseutujen pöllölaji. Varsinais-Suomen kanta on ollut pienenemään päin ja on nykyisin 150-250 paria (Lehikoinen, Gustafsson ja muut 2003). Lehtopöllö on enimmäkseen paikkalintu, ja vain pieni osa (nuorista?) linnuista vaeltelee syksyisin muutamista kymmenistä kilometreistä parin sadan kilometrin päähän.

Lehtopöllö on kaikkiruokainen lihansyöjä, joten se ei ole samalla tavalla riippuvainen myyrien esiintymisistä kuin esim. helmi- ja sarvipöllö. Myyrien puuttuessa lehtopöllö syö lintuja, pienistä tiaisten kokoisista uuttukyyhkyn kokoisiin, keväällä pääasiassa rastaita ja niiden poikasia. Ankarat talvet ovat lehtopöllöille kohtalokkaita ja suuri osa kannasta saattaa kuolla nälkään. Kovan talven jälkeen emot eivät yleensä pysty lisääntymään ja pesintä jää kokonaan väliin. Varsin hyvin tämä näkyi vuonna 1987, jolloin vuosisadan kylmimmän talven jälkeen Varsinais-Suomessa ei todettu lainkaan lehtopöllön pesintöjä (Lehikoinen, Gustafsson ja muut 2003).

Paraisten kunnan alueella on runsaasti lehtopöllön mieluisinta elinympäristöä, kuusivaltaisia lehtometsiä rantojen ja peltojen tuntumassa. Lehtopöllö pesii koloissa, joko onttoon puuhun, pönttöön tai rakennukseen. Palokärjen kolon lentoaukko on sille liian ahdas. 1970-luvun alussa innostuivat turkulaiset lintumiehet pöntöttämään myös Paraisten ja Kuusiston metsät. Muun muassa Jouko Högmander, Esko Gustafsson, Pyry Lapintie ja Pauli Sandell toimittivat satakunta suurikokoista pönttöä eri puolille Paraista 1970-luvun alkuvuosina. Ensimmäiset paraislaiset lehtopöllön poikaset rengasti Pyry Lapintie 15.5.1973. Nuorten miesten into hiipui 70-luvun lopulla ja seurasi pari hiljaista vuotta. Vuonna 1983 Esko Gustafsson otti hoitaakseen Kuusiston noin 20-30 pönttöä ja Vesa Multala sekä Lasse Vilhunen, myöhemmin myös Daniel Brännkärr ja Kari Ketola, Paraisten noin 60-70 pönttöä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen vain Paraisten pöllönpönttöjä.

Syksyllä 1983 rakensin 30 uutta pönttöä Paraisten luonnonsuojeluyhdistykseltä saamani 500 markan stipendin turvin. Bertil Blomqvist auttoi kuljetuksissa ja Kirjosen Jopi yhdellä asennusreissulla. Pöntöt tein Karkapanista, mikä on paksua kovalevyä. 90-luvun alkuun mennessä suurin osa kaikista pöntöistä oli huonokuntoisia. Talvella 1992/93 vein puuhun parikymmentä ja 1993/94 nelisenkymmentä uutta lautapönttöä. Kari Ketolan muutama pönttö tarkastettiin 90-luvun puolivälistä alkaen. Seuraava uusimisruljanssi oli talvi 2001/02, jolloin vein 6 uutta pönttöä, ja talvella 2002/03 lisäsin vielä 8 Metsähallituksen numeroitua pönttöä. Sitten loppui mielenkiintoni ja Toni Laaksonen ryhmineen jatkoi pönttöjen tarkastamista.

Tarkastettujen lehtopöllönpönttöjen määrä Paraisilla 1983-2003 (sulkeissa asuttujen pönttöjen %-osuus):

• 1983          55 (51 %)
• 1984          82 (34 %)
• 1985          91 (44 %)
• 1986          81 (51 %)
• 1987          77 (47 %)
• 1988          70 (57 %)
• 1989          82 (43 %)
• 1990          33 (61 %), vain 1/3 pöntöistä tarkastettiin
• 1991          68 (43 %)
• 1992          72 (25 %)
• 1993          78 (59 %)
• 1994        102 (33%)
• 1995          94 (44 %)
• 1996          91 (44 %)
• 1997          93 (47 %)
• 1998          73 (55 %)
• 1999          81 (60 %)
• 2000          67 (60 %)
• 2001          66 (79 %)
• 2002          66 (58 %)
• 2003          70 (56 %)

Keskimäärin keväisin tarkastettiin 76 pönttöä ja asutusprosentti oli 49 (n=21). Asutuiksi laskin kaikki pöntöt, joissa oli jonkin eläimen pesä, siis myös pistiäisten, oravan ja näädän pesät. Tulkinnanvarainen oli yksi varpuspöllön saalisvarasto. Näistä muista asukeista kuin lehtopöllöistä kirjoitan erillisen jutun. Tarkastettujen pönttöjen määrä vaihteli vuosittain suuresti, sillä aina oli joku tuhoutunut hakkuissa, varastettu, pudonnut omia aikojaan, jäänyt löytämättä tai muuten vain unohtunut.

Lehtopöllön pesintöjä oli 21 vuoden aikana kaikkiaan 146, keskimäärin 7 pesintää vuodessa. Parhaat vuodet olivat 1995 (15 pesintää) ja 1993 sekä 2003 (13 pesintää). Heikoiten lehtopöllöllä meni 1987, ei yhtään pesintää, 1984 oli 2 myöhäistä pesintää ja 1988 pesintöjä oli 3.

Seuraavassa listassa ovat kaikki lehtopöllön pesinnät vuosittain. (Sulkeissa on keskimääräinen munaluku ja otoksen vaihteluväli.) [Hakasulkeissa on keskimääräinen rengastusikäisten poikasten määrä onnistunutta pesintää kohti ja otoksen vaihteluväli.] {Aaltosulkeissa on arvioitu munimisen keskimääräinen aloituspäivämäärä kaavan poikasen ikä - haudonta-aika 30 pv mukaan, virhemarginaalin ollessa noin +- 5 pv, sekä otoksen koko n.}}

• 1983     6     (2,8. 2-4)     [2,7. 2-4]     {1.4.1983 n=6}
• 1984     2     (2,5. 2-3)     [2,0. 0-2]     {30.4.1984 n=1}
• 1985     6     (4,2. 3-5)     [4,0. 3-5]     {8.4.1985 n=6}
• 1986     4     (4,0. 2-5)     [3,0. 2-5]     {12.4.1986 n=1}
• 1987     0
• 1988     3     (3,7. 3-4)     [2,7. 1-4]     {30.3.1988 n=3}
• 1989     5     (2,7. 2-4)     [1,8. 1-4]     {19.3.1989 n=4}
• 1990     1     (4,0. 4-4)     [4,0. 4-4]     {18.3.1990 n=1}
• 1991     6     (2,7. 2-3)     [2,8. 2-3]     {18.4.1991 n=2}
• 1992     7     (3,7. 3-4)     [3,5. 3-4]     {28.3.1992 n=6}
• 1993   13     (4,1. 2-5)     [3,7. 2-5]     {5.4.1993 n=11)
• 1994   15     (4,0. 3-5)     [3,4. 2-5]     {4.4.1994 n=12}
• 1995   10     (2,8. 1-4)     [2,7. 1-4]     {10.4.1995 n=10}
• 1996     9     (3,1. 2-4)     [3,0. 2-4]     {18.4.1996 n=8)
• 1997   10     (3,3. 2-4)     [3,4. 3-4]     {17.4.1997 n=6}
• 1998     4     (3,3. 2-4)     [2,8. 2-3]     {10.4.1998 n=4}
• 1999     6     (3,7. 3-5)     [3,6. 2-5]     {10.4.1999 n=5}
• 2000     7     (2,7. 1-4)     [2,8. 2-3]     {7.4.2000 n=6}
• 2001   11     (3,2. 2-4)     [2,7. 1-4]     {8.4.2001 n=11}
• 2002     8     (3,1. 2-4)     [3,1. 2-4]     {5.4.2002 n=7}
• 2003   13     (3,7. 2-5)     [3,0. 1-5]     - - -
  

Rengastus ja rengaslöydöt

Kaikkiaan rengastettiin 21 vuoden aikana 373 poikasta, mikä on keskimäärin 2,6 poikasta aloitettua pesintää kohti. Muninta alkoi keskimäärin huhtikuun alkupäivinä. Varhaisimmat muninnat aloitettiin jo maaliskuun alkupuoliskolla vuonna 1989. Jännittävää kylläkin oli se, että 1989 Kuusiston pöntöissä oli pesintä alkanut ainakin viikkoa aikaisemmin kuin Paraisilla, sillä huhti-toukokuun vaihteessa olivat Kuusiston 3 pesän poikaset jo pesäpuun oksilla tai lähtövalmiita, eli  muninta oli alkanut helmi-maaliskuun vaihteessa. Paraisilla poikaset olivat saman ikäisiä vasta lähes 2  viikkoa myöhemmin.

Melko myöhään muninta aloitettiin vuosina 1996-97, vasta huhtikuun puolivälin jälkeen. Oma hatara oletukseni on, että huonon jyrsijätalven jälkeen emolinnut pääsevät kunnolla pesimävireeseen vasta kerättyään riittävästi energiaa kevätmuutolta palanneita lintuja syömällä. Siksi pesintä alkaisi tällaisina keväinä myöhemmin.

Emojen pyydystämistä emme juurikaan harrastaneet. 1985 pyydystimme pesältä 4 naarasta ja yhden koiraan. 1986 pyydystettiin 1 naaras, 1993 pyydystettiin 2 naarasta, 1994 1 naaras ja 2003 1 naaras. Näistä 10 emosta 6 oli jo rengastettuja, 5 Paraisilla poikasena rengastettuja ja 1 Ruissalossa.

Rengastamistani poikasista on toistaiseksi tullut 32 löytöilmoitusta. Näistä 2 lintua on tavattu kahdesti eli 30 eri lehtopöllöä on tavattu myöhemmin. Linnut ovat löytyneet melko läheltä syntymäpaikkaansa, keskimäärin 30 kilometrin päästä. Löydöistä 18 on tehty kuolleesta linnusta ja neljän löytötapa on ollut tuntematon, lähes varmasti nekin ovat olleet kuolleita. 9 lehtopöllöä on pyydystetty pesivänä pöntöstä ja yhden renkaan numeron onnistui Daniel Brännkärr pitkällisen kiikaroinnin päätteeksi lukemaan Kaarinan Vaarniemessä pesäkolon äärellä.

Pisimmät siirtymät olivat:

• Porvoo, moottoritie 199 km (törmännyt autoon, ikä 1 vuosi)
• Espoo, Nuuksio 130 km (kontroitu pesivä naaras/Pertti Panula, ikä 7 vuotta)
• Punkalaidun 112 km (kontrolloitu pesivä naaras 2 keväänä/Tapani Vähämäki, ikä 3 ja 4 vuotta)
• Nummi, Tavola 89 km (tuntematon, ikä 4 vuotta)
• Lieto, Rauhakylä 37 km (kuollut, ikä 1 vuosi)
• Masku, Joumo 33 km (kuollut, ikä 4 vuotta)
• Paimio, Pappila 32 km (kontrolloitu pesivä naaras/Tapani Numminen, ikä 3 vuotta)
• Turku, Kärsämäki 27 km (törmännyt kevytmoottoripyörään, ikä 3-4 kuukautta)
• Turku, Katariina 26 km (törmännyt autoon, ikä 12 vuotta)
• Lieto, Vanhalinna 24 km (kuollut, ikä 1 vuosi)
• Parainen, Bockholmen 15 km (kuollut, ikä 2 vuotta)
• Kaarina, Vaarniemi 14 km (rengas luettu pesivä naaras/D. Brännkärr, ikä 1 vuosi)
• Nauvo, Sandö 14 km (tuntematon, ikä 3 vuotta)
• Piikkiö, Linnunpää 13 km (kuollut rakennuksen sisälle, ikä 2 vuotta)
• Parainen, Bodnäs 10 km (hukkunut vesitynnyriin, ikä 2 vuotta)
• Parainen, Lemlax 9 km (kontrolloitu pesivä koiras/Teemu Honkanen, ikä 5 vuotta)
• Parainen, Pjukala 8 km (kontrolloitu pesivä naaras/Toni Laaksonen, ikä 2 vuotta)
• Parainen, Attu 6 km (kontrolloitu pesivä naaras/Lasse Vilhunen, ikä 1 vuosi)
• Parainen, Härkilot 5 km (hukkunut vesitynnyriin, ikä 3 vuotta)
• Parainen, Mustfinnträsket 4 km (kontrolloitu pesivä naaras/Vesa Multala, ikä 3 vuotta)
• Parainen, Gammelgård 3 km (kontrolloitu pesivä naaras sama kuin yllä/V. Multala, ikä 2 vuotta)
• Parainen, Lemlax 3 km (kuollut, ikä 5-6 kuukautta)
• Parainen, Lenholm 2 km (törmännyt autoon, ikä 3-4 kuukautta)
• Parainen, Granö 1 km (hukkunut mereen, ikä 1-2 kuukautta)

En malta tässä yhteydessä olla mainitsematta Kaarinassa rengastamistani lehtopöllön poikasista tulleita löytöjä. Kaikkiaan olen rengastanut Kaarinassa 41 poikasta, joista on tullut 8 löytöä:

• Auvaisbergissa Salmisen pöntöstä 17.5.1985 rengastamani 3 poikasta löytyivät myöhemmin kaikki. Yhden kontrolloi Tapani Numminen Piikkiön pöntössään pesivänä naaraana, matkaa 6 km ja ikää 1 vuosi. Sama lintu löytyi muumiona Piikkiön Rungosta maatalon kuivurista 20 vuotta myöhemmin, eli 21 vuotta rengastamisen jälkeen ja 7 km rengastuspaikasta. Se saattaisi olla  Suomen vanhin lehtopöllö, mutta sen kuolinaikaa  ei voida varmuudella määrittää edes vuoden tarkkuudella. Toinen hukkui tynnyriin Paraisten Prästgårdissa 2-vuotiaana, ja kolmaskin poikanen hukkui tynnyriin Paraisilla 2-vuotiaana. Molempien matka oli 10 km.
  
• Kuusiston Korsniemen poikanen hukkui tynnyriin Kakskerran Niittysaaressa, matka 3 km ja ikä 2 vuotta
• Karpanmäen poikanen löytyi kuolleena Kaarinan Littoisista, matka 4 km ja ikä 1 vuosi.
• Rauhalinnan poikanen törmäsi autoon Raision moottoritiellä, matka 14 km ja ikä ½ vuotta.
• Toinen Rauhalinnan poikanen (eri poikuetta) löytyi kuolleena Rauhalinnasta vuoden päästä.

Kuten edellä olevasta huomataan, maantieliikenne tappaa. Vesitynnyriin omaa peilikuvaansa kohti syöksyvä lintu ei aina pääse omin avuin ylös, vaan hukkuu. Myös oravalle käy helposti näin. Hyvin helppo keino välttää näitä turhia kuolemia on panna tynnyriin tukeva keppi tai oksa, jota pitkin pulaan joutunut
pääsee kiipeämään ylös.

Kiukkuiset ämmät

Poikaspesää vartioivien naaraiden käytös ihmisen kiivetessä pesälle vaihtelee paljon. Osa naaraista on hyvin ujoja, ja jostain kaukaa saattaa kuulua vain hiljainen varoitusääni "uek, uek". Osa on levottomia ja ne lentelevät lähipuissa välillä voimakkaasti varoitellen. Tällöin myös koiras saattaa ilmaantua paikalle, tai ainakin se voi huhuilla jossain taustalla. Osa naaraista on aggressiivisia, Saurolan (1995) mukaan noin joka kymmenes naaras. Aggressiivinen naaras voi iskeä kynsillään tai vartalollaan kiipeäjää selkään, jalkoihin tai päähän. Lähes aina hyökkäys tulee takaa päin ja kynnet saavat aikaan verisiä reikiä tai naarmuja ohuen kesäpaidan läpi. Joskus isku voi olla niin yllättävä, että kiipeäjältä kirpoaa ote oksasta ja hän putoaa. Näin kävi maineikkaalle rengastustoimiston entiselle johtajalle Pertti Saurolalle, joka onnekseen ei kuitenkaan pahemmin loukkaantunut.

Päähän suuntautunut isku voi olla vaarallinen. Itselleni oli käydä huonosti mennessäni kerran rengastamaan Kaarinan Rauhalinnan poikasia. Kiipesin pöntölle ja rupesin avaamaan kattoa, kun pöllönaaras tuli lujaa jostain sivuvasemmalta puunrungon takaa ja iski toisen jalan kynnet naamaani, jatkaen matkaansa samaa vauhtia. Mukanani olleet avustajat olivat maassa, ja huusivat varoituksen, mutta liian myöhään. Onnea oli matkassa, sillä katsellessani kotona peilistä veristä naamaani laskin 5 kynnenreikää siististi silmän ympärillä: silmän sulkijalihasten refleksit olivat onneksi toimineet. Kuuluisan englantilaisen lintukuvaajan Eric Hoskingin refleksit eivät olleet yhtä nopeat, sillä hän menetti näön toisesta silmästään lehtopöllön hyökättyä. Luonnonvaraisten eläinten kanssa toimiessa kannattaa muistaa, että niille ihminen on aina vihollinen, jota tulee joko paeta tai iskeä kuolettavasti. Ihmisen kannalta pahimpia ovat juuri nämä äänettömät sissit, jotka iskevät vähäeleisen tehokkaasti. Lehtopöllöt ovat kiukkuisimmillaan hämärissä tai yöllä, ja silloin, kun poikaset ovat jo suuria ja valmiita lähtemään pesästä.

Kirjallisuutta:
Lehikoinen, E., Gustafsson, E. ja muut 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys r.y. Turku.
Saurola, Pertti (toim.) 1995: Suomen pöllöt. Kirjayhtymä Oy. Helsinki.